Sari Rainio

On maaliskuinen aamuyö vuonna 2010. Rikoskonstaapelit Minna Perkola ja Tommi Pohjalainen seisovat Tattarisuolla ja katselevat edessään seisovaa asuntovaunua. Hyytävässä yössä satelee hiljalleen lunta, asuntoauton avonaisessa oviaukossa retkottaa verinen ruumis.Ensimmäinen vainajaan liittyvä mysteeri hämmentää poliiseja jo ennen kuin aamu ehtii valjeta: miten on mahdollista, että kymmenen vuotta sitten kuollut ihminen makaa nyt puukotettuna Tattarisuolla? Kuka loppujen lopuksi oli tämä erakon elämää viettänyt keski-ikäinen mies?Kun rikosylikonstaapeli Ville Karilan luotsaama murharyhmä alkaa oikeuslääkäri Viola Kaarion avulla selvittää suorasukaiselta ryöstömurhalta vaikuttavaa rikosta, paljastuu sen taustalta vähitellen vuosikymmenien takainen tragedia, joka herättää henkiin myös Karilan omat nuoruusmuistot.Mortui non silent -sarjan toisessa osassa seurataan rikostutkinnan lisäksi verkon kiristymistä sarjan ensimmäisessä osassa esiintyneen vaarallisen auervaaran, Tapani Hellevirran ympärille. Onko paha vihdoin saamassa palkkansa ja auervaara kohtaamassa tekojensa seuraukset?

On joulukuinen sunnuntai-ilta vuonna 2009, kun rikosylikonstaapeli Ville Karila seisoo töölöläisessä asunnossa kuolleen naisen ruumista tarkastellen. Kaikki näyttää viittaavan luonnolliseen kuolemaan, mutta jokin asetelmassa häiritsee Karilaa siinä määrin, että hän päättää kutsua apuvoimia paikalle.Kun oikeuslääkäri Viola Kaario seuraavana aamuna suorittaa vainajalle ruumiinavauksen, alkaa olla ilmiselvää, että kyseessä on henkirikos. Karila kollegoineen aloittaa mutkikkaaksi osoittautuvan murhatutkimuksen, jonka aikana selviää, että kuollut nainen oli elänyt uhkaavan Auervaara-hahmon varjossa. Missä tämä lähes näkymättömänä liikkunut aavemies on nyt? Miksi kuolleen naisen asunnossa on tehty outoa remonttia? Entä mitä tarkoittaa roskiksesta löytynyt Tauno Paloa esittävä postikortti? Ennen kuin murhaajan henkilöllisyys selviää, saa Kaario teräspöydälleen avattavaksi toisenkin ruumiin ja useampi huolellisesti haudattu salaisuus näkee päivänvalon.Rainio ja Rautaheimo ovat kirjoittaneet häpeilemättömän nostalgisen murhamysteerin, jonka vankkana pohjana on asiantunteva kuvaus niin poliisin kuin oikeuslääkärin työstä. Cozy crime -lajityyppiä edustavassa dekkarissa nostetaan hattua komisario Palmun Helsingille, nautiskellaan jouluisista tunnelmista - ja jahdataan kasvotonta murhaajaa, joka tuntuu koko ajan olevan yhden synkeän askeleen poliisia edellä.Vainajat eivät vaikene aloittaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan ja oikeuslääkäri Viola Kaarion murhatutkimuksista kertovan Mortuí non silent -dekkarisarjan.

On huhtikuun loppu vuonna 2010, ja Helsinkiä hellivät aurinkoiset päivät. Tähtitorninmäellä, keväisen puiston laitamilla, makaa pensaikon varjoissa ruumis odottamassa löytäjäänsä. Kun vainaja lopulta päätyy oikeuslääkäri Viola Kaarion teräspöydälle, on hänellä paljon kerrottavaa epätavallisesta kuolinsyystään. Rikosylikonstaapeli Ville Karila kollegoineen saa ratkottavakseen synkän murhamysteerin, jonka kiemuraiset polut johtavat kerta toisensa jälkeen salaperäisten tapahtumien riivaamaan Hoivakoti Manderleyhin – ja jonka selvittämiseksi vaaditaan vielä toisenkin vainajan apua. Vainajat vailla armoa -teoksessa seurataan myös sarjan kahdessa edellisessä osassa esiintynyttä vaarallista auervaaraa, joka kulkee kohti vääjäämätöntä tuhoaan kuollut kostaja kintereillään.

On huhtikuun loppu vuonna 2010, ja Helsinkiä hellivät aurinkoiset päivät. Tähtitorninmäellä, keväisen puiston laitamilla, makaa pensaikon varjoissa ruumis odottamassa löytäjäänsä. Kun vainaja lopulta päätyy oikeuslääkäri Viola Kaarion teräspöydälle, on hänellä paljon kerrottavaa epätavallisesta kuolinsyystään. Rikosylikonstaapeli Ville Karila kollegoineen saa ratkottavakseen synkän murhamysteerin, jonka kiemuraiset polut johtavat kerta toisensa jälkeen salaperäisten tapahtumien riivaamaan Hoivakoti Manderleyhin - ja jonka selvittämiseksi vaaditaan vielä toisenkin vainajan apua. Vainajat vailla armoa -teoksessa seurataan myös sarjan kahdessa edellisessä osassa esiintynyttä vaarallista auervaaraa, joka kulkee kohti vääjäämätöntä tuhoaan kuollut kostaja kintereillään.

On maaliskuinen aamuyö vuonna 2010. Rikoskonstaapelit Minna Perkola ja Tommi Pohjalainen seisovat Tattarisuolla ja katselevat edessään seisovaa asuntovaunua. Hyytävässä yössä satelee hiljalleen lunta, asuntoauton avonaisessa oviaukossa retkottaa verinen ruumis.Ensimmäinen vainajaan liittyvä mysteeri hämmentää poliiseja jo ennen kuin aamu ehtii valjeta: miten on mahdollista, että kymmenen vuotta sitten kuollut ihminen makaa nyt puukotettuna Tattarisuolla? Kuka loppujen lopuksi oli tämä erakon elämää viettänyt keski-ikäinen mies? Kun rikosylikonstaapeli Ville Karilan luotsaama murharyhmä alkaa oikeuslääkäri Viola Kaarion avulla selvittää suorasukaiselta ryöstömurhalta vaikuttavaa rikosta, paljastuu sen taustalta vähitellen vuosikymmenien takainen tragedia, joka herättää henkiin myös Karilan omat nuoruusmuistot.Mortui non silent -sarjan toisessa osassa seurataan rikostutkinnan lisäksi verkon kiristymistä sarjan ensimmäisessä osassa esiintyneen vaarallisen auervaaran, Tapani Hellevirran ympärille. Onko paha vihdoin saamassa palkkansa ja auervaara kohtaamassa tekojensa seuraukset?

"Surnud ei vaiki" on mõnusalt kulgev nostalgiline kriminaalromaan, mis toetub nii politsei kui ka kohtuarstide töö asjatundlikule kirjeldusele. Muhekrimiks liigituvas loos nauditakse jõulumeeleolu ja otsitakse mõrvarit, kes näib olevat kogu aeg sammu võrra politseinikest ees.Ühel 2009. aasta jõulukuu õhtul seisab juhtivkriminaalkonstaabel Ville Karila Helsingis Töölö linnaosas asuvas korteris ja mõõdab pilguga naise surnukeha. Kõik viitab justkui loomulikule surmale, kuid miski korteris häirib Karilat sedavõrd, et ta otsustab abijõud kohale kutsuda.Kui kohtuarst Viola Kaario järgmisel hommikul lahangu sooritab, saab selgeks, et tegemist on mõrvaga. Karila alustab koos kolleegidega keeruliseks osutuvat mõrvajuurdlust, mille käigus selgub, et surnud naine oli elanud ohtliku võrgutaja mõjuvõimu all. Kus on nüüd see salapärane mees, kes liikus ringi peaaegu nähtamatuna? Miks on surnud naise korteris tehtud kummaline remont? Ja mida tähendab prügikastist leitud postkaart, millel on kujutatud Soome omaaegset kuulsat näitlejat ja lauljat Tauno Palot?Enne kui mõrvari isik selgub, peab Kaario oma teraslaual lahkama veel üht surnukeha, ja päevavalgele tulevad mitmed hoolikalt maetud saladused."Surnud ei vaiki" on juhtivkriminaalkonstaabel Ville Karila ja kohtuarst Viola Kaario mõrvajuurdluste sarja "Mortui non silent" esimene raamat.

On joulukuinen sunnuntai-ilta vuonna 2009, kun rikosylikonstaapeliVille Karila seisoo töölöläisessä asunnossa kuolleen naisen ruumista tarkastellen. Kaikki näyttää viittaavan luonnolliseen kuolemaan, mutta jokin asetelmassa häiritsee Karilaa siinä määrin, että hän päättää kutsua apuvoimia paikalle.Kun oikeuslääkäri Viola Kaario seuraavana aamuna suorittaa vainajalle ruumiinavauksen, alkaa olla ilmiselvää, että kyseessä on henkirikos. Karila kollegoineen aloittaa mutkikkaaksi osoittautuvan murhatutkimuksen, jonkaaikana selviää, että kuollut nainen oli elänyt uhkaavan Auervaara-hahmon varjossa. Missä tämä lähes näkymättömänä liikkunut aavemies on nyt? Miksi kuolleen naisen asunnossa on tehty outoa remonttia? Entä mitä tarkoittaa roskiksesta löytynyt Tauno Paloa esittävä postikortti? Ennen kuin murhaajan henkilöllisyys selviää, saa Kaario teräspöydälleen avattavaksi toisenkin ruumiin ja useampi huolellisesti haudattu salaisuus näkee päivänvalon.Rainio ja Rautaheimo ovat kirjoittaneet häpeilemättömän nostalgisen murhamysteerin, jonka vankkana pohjana on asiantunteva kuvaus niin poliisin kuin oikeuslääkärin työstä. Cozy crime -lajityyppiä edustavassa dekkarissa nostetaan hattua komisario Palmun Helsingille, nautiskellaanjouluisista tunnelmista - ja jahdataan kasvotonta murhaajaa, joka tuntuu koko ajan olevan yhden synkeän askeleen poliisia edellä.Vainajat eivät vaikene aloittaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan ja oikeuslääkäri Viola Kaarion murhatutkimuksista kertovan Mortuí non silent -dekkarisarjan.