Satu Lepistö

Solut leviävät kehoni maanosiin tietoisina siitä, mitä olen juuri kuullut ja mitä ytimessä on juuri tapahtunut vieraslaji on levinnyt luontaiselta alueeltaan uudelle ihmisen mukana tahattomastitai tarkoituksella yli meren, mantereen tai vuoristonkysyt mitä tarkoitan, kun sanon ihmisen mukana, ihminen on vieraslaji Satu Lepistön kolmas runokokoelma Vieraslaji pohtii paikasta toiseen kulkeutuvia lajeja, ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Se on sukupuuttokertomus, runoelma tuhoutuvasta maailmasta, jossa on yhä toivoa.

"Voima on energiaa, voima on ainetta: sen talttumattomuutta ei mikään mekaaninenselitä. ”Keski-ikää lähestyvät Jari ja Lea ovat tulleet elämissään taitekohtiin, mutta erikseen. Ilmastoasiantuntija Jarin oivallus transsukupuolisuudestaan vie hänet tutkimusmatkalle, jollaista hän ei ole koskaan aiemmin kokenut. Samaan aikaan Jarin puoliso Lea tuskailee lapsettomuuttaan ja Jarissa kokemaansa vierautta, jonka syytä ei vielä tiedä. Kun Jari katoaa, on entisen elämän raja ylitetty.Hehku on taidokas ja hypnoottinen romaani sukupuolikokemuksesta, elämänvoimasta ja hehkusta, joka syttyy ihmisessä, kun hän alkaa elää elämäänsä siten kuin on tarkoitettu.Hehku on tamperelaiskirjailija Satu Lepistön viides teos. Lepistö on julkaissut aiemmin kolme runokokoelmaa ja yhden romaanin. Lepistön kieltä on kiitetty ilmaisukykyiseksi ja omaleimaiseksi.

Satu Lepistön esikoinen (Pohjoinen, ntamo 2013) oli "kasvutarina lapsuudenmaisemasta" (Rosa Ala-Aho, Kiiltomato). Kielilläpuhujassa mennään kauemmas. Sen hallitseva kuva on kansansatujen karhu - identiteetin lähde ja identifikaation kohde: "minä menen naimisiin karhun kanssa vain". Karhu tulee mukaan kaikkeen, myös aikuiseen parisuhteeseen, jonka auvosta ja ahdistuksesta Lepistö kirjoittaa hellyttävän raadollisesti ja luihinmenevän fyysisesti. Myytin (karhu) ja arjen välittäjänä on kielilläpuhuja. Hän on laki ja auktoriteetti: "laittaa kielensä ihmisen läpi". Mutta hän on myös "ihmisistä eläintä lähinnä", ja voi myös kuivua "kokoon itsensä ja soittonsa ympärille". Nyt puhe onkin erottaja: "Ymmärrätkö sinä, että puhut vääristä asioista."Satu Lepistön runoilijantie kulkee arvaamattomiin suuntiin. Kielilläpuhuja on noidan ja karhun kohtaaminen.

Satu Lepistön esikoisrunokokoelma on voimakkaan tietoinen suunnista, paikoista ja paikannimistäkin. Runot tulevat kaukaa ja lähelle, mutta niiden dynaamisissa tiloissa lukija saa koko ajan olla valmis lähtemään. Pohjoinen on arkkityyppisen kaipuun mielentila: "lapsi" ja "sisar" ovat toistuvia topoksia, eivätkä ne tule runoihin vailla kipua, joka on aina värähtelyjään myöten koettua -- "Koti, nimenomaan imperfekti". Lepistön ilmaisu noudattaa ihailtavasti kokemuksen kompastelevaa logiikkaa. Lauseet ja fraasit säilyttävät omarytmisen tuoreutensa sen ainutkertaisuuden edessä. "Vuosi on lyhyt aika sanoa kaikki, joten leikitään." "Kohta on toukokuu. Elämä ryskyy raakamaan läpi. Kohta on syksy".