Seppo Kämäräinen

Äidin kirjoittama viesti sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jossa Vilhelm Saarela alkaa penkoa syntyperäänsä liittyviä asioita. Jo äidin kirje on järkytys - isäksi puhuteltu mies ei ollutkaan Vilhelmin isä. Oikean isän nimi paljastuu äidin viestistä. Siispä isukkia tapaamaan. Vilhelm tekeytyy tutkijaksi ja pääsee haastattelemaan vauraan sukukartanon isäntää Mats Adlercruxia, isäänsä. Tähän asti kaikki sujuu hyvin, mutta pian tapahtumat saavat sellaisia käänteitä, että Vilhelmin henki joutuu vakavaan vaaraan. Tungettelija on hauska ja tyyliltään notkea. Jännitystä kiristetään sopivasti. Aikaisemmin Kämäräinen on kirjoittanut talvisotaan liittyviä kirjoja ja viime vuonna häneltä ilmestyi Nordbooksin kustantamana kahden koirasihmisen seikkailuista Suomen suvessa kertova Tarkastaja Brygner Brysselistä.

Aika on 90-luvun alkupuolta, kun Paavo Mäläskän kesäinen kalareissu Luttojoelle saa yllättävän käänteen. Joen rantaan ilmestyvät nainen ja mies tarjoavat kallisarvoiselta näyttävää ikonia maksuksi kyydistä Ivaloon. Mäläskä tarttuu tarjoukseen, mutta siitä seuraakin jotain aivan muuta kuin hän oli kuvitellut...

Kuisma ei koskaan päässyt suksilleen. Hän vilkaisi vielä kerran taakseen ja kauhu jäykisti hänen jalkansa. Kelkan satulassa istui hahmo, joka muistutti sutta!Miehen suu avautui kauhunhuutoon, kun kelkka pysähtyi ja suuri karvainen hahmo pusersi hänet alleen. Hetken kuului rutisevaa ääntä ja maiskutusta. Ukkonen jyrähti vielä kerran ja vaikeni sitten tyystin. Pilvetkin hälvenivät.Toinen hahmoista kohottautui tuokion kuluttua jaloilleen. Se suoristautui ja nosti päänsä kohti kuuta. Selkäpiitä karmiva ulvonta kiiri pakkasyöhön. Rannimmaisen Sotatunturin suunnasta kuului vastaus. Kohta sieltä tultaisiin pitoihin Karvalakin alta paljastui ihmisen naama ja vapisevat käpälät saivat käsien muodon. Oivo pyyhkäisi kämmenselällään suupieliään ja katsoi kauhuissaan veristä viirua kämmenselässä.-Voi helvetin kuustoistha Taas SE tapahtuiKuin unessa Oivo käynnisti kelkan ja ajaa surautti keskemmälle aukeaa. Kelkan pysäytettyään hän sytytti vapisevin käsin tupakan ja veteli henkisavuja kiihkein vedoin.-Miksi mie lähin jouluaattona Korvatunturhin seithale?Seppo Kämäräinen on julkaissut aiemmin mm. romaanit Tarkastaja Brygner Brysselistä (2013) ja Tungettelija (2014)

On pyytömiehiä ja saamamiehiä. Kuhmon Nivankylän ikihonka Matti Kyllönen on näitä jälkimmäisiä. Vanha-Matti on tuttu näky Nivankylän vesillä ja metsissä. Hän on syntyny 26.7.1928, joten hänen elämänkaarensa kattaa todella pitkän ajan. Mukaan mahtuvat niin sota-ajat kuin jälleenrakennuksen aika - kehitys on monella alalla ollut huikeaa.Matin elämänvaiheisiin mahtuu nousuja, jos laskujakin. Tämän kirjan kansien väliin on koottu hänen itsensä kaunistelemattomasti kertomia sattumuksia ja käänteitä. Matti ei totisesti säästä itseään.Nivankylän historia tulee kuvatuksi Matin kertomusten kautta pitkältä ajanjaksolta. Kylä oli ennen huomattavasti harvempaan asuttu kuin nyt. Myös kulkuyhteydet olivat kehnot, sähköistä ja puhelimesta ei tietoakaan. Mutta eteenpäin mentiin sitkeästi. Katkerienkin tapahtumien taustalta Matti löytää huumorin pehmentävän pilkahduksen.