Sointu Sallinen

Yhdeksännessä runokokoelmassaan Sointu Sallinen kuvaa elämänkaaren loppupuolen tunnelmia. On tarve keskittyä tärkeimpään. Sen vuoksi tarvitaan rauhoittumistaja hiljentämistä. On vain yksi elämä, siksi olisi löydettävä tasapaino. Vastuu sekä läheisistä että maailman ongelmista jatkuu niin kauan kuin elämän päiviä annetaan.

Kahdeksannessa runokokoelmassaan Sointu Sallinen on eläkkeelle siirtymisen ristiriitaisissa tunnelmissa. Kutsumustyö on tehty ja elämän viimeinen jakso on alkanut. Keinutuoliin tyytymisen hetki ei kuitenkaan ole vielä nyt. Vaaleanpunaiset juoksukengät kutsuvat lenkkipoluille.Uutta merkitystä tässä muutoksen ajassa antavat myös lapsenlapset. Nyt on myös aikaa järjestellä muistot.

Sointu Sallisen 7. runokirja. Läheisen ihmisen kuollessa jäljelle jäävät muistot, eron ikävä ja kaipaus. Elämä jatkuu lapsissa ja lastenlapsissa. Kiitollisuus elämän lahjasta on runojen perustunnelma.

Luonnonystävän rakkauden tunnustus metsän pyhyydelle, sammalpeitteisille soille ja suopursun tuoksulle.Runot kannustavat luonnon suojeluun ja rohkaisevat muuttamaan globaalia yhteiskuntaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi. Elämän pienillä valinnoilla me voimme vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.Sointu Sallinen on kuhmolainen runoilija ja ev.lut. kirkon lähetystyöntekijä, joka toimii aktiivisesti kehitysmaakauppaliikkeessä. Runot ylistävät Suomen luontoa, mutta kirjoittaja on tutustunut ympäristönsuojelun mahdollisuuksiin myös Japanissa. Hän on perheineen elänyt siellä yli 12 vuotta. Tuulelle, maalle on tekijän kuudes julkaistu runokirja.