Taina Sampakoski

Kielipää Taksi ja sen kaveri Max vie lukijan kielten merkitysten ihmeelliseen maailmaan ja KIELEILYN saloihin. Ruotsissa julkaistusta suomen kielen oppimateriaalista tuttu Taksi ja Max on nyt saatavana helppolukuisena lastenkirjana. Mukana on myös Kielipää Taksin kieleilykielioppi BLANDAA OIKEIN.Ruotsinkielisessä kodissa kasvanut Max-koira on saanut uuden kodin suomea puhuvan vaarin ja mäyräkoira Taksin luota. Max joutuu siksi opettelemaan uuden kielen. Mutta pelkkä suomen kielen oppiminen ei riitä. Kaksikielisessä ympäristössä kieliä pitää osata myös sekoittaa eli BLANDATA, toisin sanoen pitää osata KIELEILLÄ.Uuden kielen ja kieleilyn oppiminen käy joskus Maxin voimille. Eikä elämää tee helpommaksi se, että naapurissa asuu koiria vihaava, eläkkeelle jäänyt kielipoliisi Arja Leskinen.Kirjan lopussa on kysymyksiä, joista lukija voi keskustella ryhmässä tai aikuisen kanssa. Tarinan käänteitä myötäilee Otso Sampakosken kuvitus.Taksi ja Max -oppimateriaalista sanottua: -Taksi ja Max on yksi parhaista oppimateriaaleista, johon olen vuosien varrella törmännyt. Suomen ja ruotsin kytkös ja kielten välillä toimivat sanaleikit ja huumori ovat vertaansa vailla. Harva oppimateriaali on tarjonnut minulle opettajana yhtä hyvät naurut. Anna Anu ViikVuoden opettaja 2012 Lärarförbundet, Ruotsi

Sumalee on nuori thaimaalainen nainen, joka avioituu suomalaistaustaisen miehen kanssa. Hänen matkansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja ruotsin kieleen alkaa pohjoisessa Gruvstadin kaivoskaupungissa, jossa maa järähtelee öisin, kun malmia louhitaan asuinalueen alta. Sumalee elää murenevan maan päällä myös toisella tavalla: hän kokee kielellisen identiteettinsä murenevan. Rikkaan äidinkielen tilalle on tullut puutteellinen ruotsi. Hän kokee jääneensä elämässään jonkinlaiseen välitilaan, lähteneensä matkalle, joka ei koskaan tunnu johtavan perille. Kotoutumista ei tunnu helpottavan edes se, että Norlannin jylhään maisemaan ollaan puuhaamassa suurta buddhalaiskeskusta. Kirja kertoo vieraudesta. Se kertoo kielen ja identiteetin murenemisesta ja niiden rakentumisesta uudelleen. Se on koskettava kertomus selviytymisestä senkin jälkeen, kun maa tuntuu pettävän jalkojen alta. "Hänestä tuntui, kuin olisi säikky lapsi, jota kielletään koskemasta hienoon esineeseen. Ihan kuin seinällä olisi häntä varten ripustettuja varoitustauluja: Älä koske. Älä koske meidän kieleen. Rikot sen kuitenkin, jos kosket. - Anteeksi, Sumalee sanoi taas. Hän kumarsi aavistuksen päätään ja nauroi. Sumalee nauroi paljon ja ihmiset luulivat, että hän oli iloinen."

Juoksija on elämäkertaromaani Väinö Koskelasta (1921-2016), jonka juoksu-ura ajoittui sotien jälkeiseen aikaan. Se on kertomus maanviljelijästä, joka urheilijan valmennuskirja kädessään maa- ja metsätöiden lomassa valmentautui kestävyysjuoksijaksi, yhdeksi maailman parhaista. Edessä häämötti yksi selkä ylitse muiden. Välimatka suureen juoksijalegendaan, Emil Zátopekiin, kutistui vuosi vuodelta ja kilpailu kilpailulta. Näköpiirissä oli vuosi 1952 ja Helsingin olympialaiset. Suomessa odotetaan kärsimättömänä kestävyysjuoksun uutta nousua.Eletään kesää 2002 ja nuori toimittaja on saanut tehtäväkseen käydä haastattelemassa juoksijaveteraania, joka haastattelun myötä joutuu vielä kertaalleen käymään läpi elämänsä voitot ja häviöt.