Tamara Skrina

Mille naiset nauravat, mistä nauttivat, miten nukkuvat ja mitä näkevät? Elämä on tasapainoilua, nuoralta voi pudota naamalleen, ja muutenkin voi saada nenälleen. Siitä ja paljosta muusta kirjoittavat nämä kymmenen latvialaista runoilijaa, yksi jokaiselta 1900-luvun vuosikymmeneltä: Austra Skujina, Veronika Strelerte, Astride Ivaska, Vizma Belševica, Margita Gutmane, Tamara Skrina, Jana Egle, Ruta Mežavilka, Inga Pizane ja Anna Belkovska Heistä vanhimmat syntyivät Venäjän valtakuntaan, jotkut itsenäistyneeseen Latviaan, jotkut miehitettyyn Latviaan ja nuorin maahan, joka oli jo saanut itsenäisyytensä takaisin. Naiset kokevat monenlaista ristipainetta, mutta myös selviytymiskeinot ovat monet. Antologian teemoissa toistuvat vuodenajat, kukat ja puut, mutta nämä eivät ole hempeitä äitienpäivärunoja, ja niiden monipuolisuus voi yllättää sellaisen, joka ei yleensä lue runoja - sukupuolesta riippumatta. Paperiporon runosarjan neljäs osa tarjoaa taas jotain erilaista. ”Kiitos siitä, että kaikkea voi itkeä ja kaikesta voi laulaa.” Astride Ivaska (1926-2015)