Tapani Koivula

"Kilimanjaron lumo" on kirja, joka pohjautuu Tapani Koivulan omakohtaisiin Afrikan kokemuksiin. Mukana on vuosikymmenien aikana koottuja tositapauksia Suomen ja YK:n kehitysyhteistyöstä suomalaista lähetystyötäkin sivuten. Kehitysprojektien perusongelmana on aina ollut erilaisten kulttuurien ja tavoitteiden yhteentörmäyksessä. Suomi on kuitenkin usein nauttinut hyväntekijän mainetta köyhien kehitysmaiden silmissä.Värikkään vauhdikkaassa kirjassaan Koivula paljastaa dekkarityyliin kuolemantapauksia, jotka UM on onnistunut sensuroimaan... Useimmissa katastrofeissa perussyynä on ollut suomalaiskansallinen juopottelu.Romaanin päähenkilöä, YK-arkkitehti Ville Salonperää, työ- ja lomamatkat vievät seikkailuihin eri puolille Tansaniaa, Itä- ja Etelä-Afrikkaa. Ja Suomen lomallaan hän saa ylimääräisen tehtävän suomalaisen kehitystyöntekijän mystisen kuolemantapauksen selvittämiseksi. Salonperän naissuhteet, kiinnostus zimbabwelaiseen veistotaiteeseen ja shamanismiin antavat tapahtumille lisäväriä.

Sairastuttuaan Tapani Koivula päätti kirjoittaa romaanin, joka sisältäisi kaiken tärkeän elämästä - ja kuolemasta.Unimatkoillaan hän kohtaa nuotiotulen äärellä vanhan intiaani Morningstarin, joka paljastaa elämän ja universumin salaisuudet. Mukaan nuotiolle ilmestyy myös sielunkumppani, intiaanityttö Ada.Jo 25 vuotta sitten englantilainen meedio kertoi Tapani Koivulalle hänen henkioppaastaan Morningstarista. Nuotiokeskusteluissa Morningstar kertoo portin avautuneen akashaan, ihmiskunnan yhteiseen tiedostoon. Hän korostaa, kuinka tärkeää on elää täysipainoisesti nykyhetkeä, johon samalla sisältyy ikuisuus.Unimatkojen aikana intiaaniopas tarjoilee visioita ihmiskunnan aamutaipaleelta sekä tulevista kohtalon hetkistä vuonna 2023.

Nestori Carpelan, elantolainen kolmannessa polvessa, jumittuu uraputkeensa, kuten on käynyt myös hänen isälleen Ville Korhoselle. Isän, Elannon autokuskin kohtaloksi muodostui kolari sisäänajoväylän ahtaassa kaariportissa. Pääjohtaja Tanner siirsi hänet vartijaksi Lintulahdenkujan portille — josta mies liukeni merille. Nestori, Helsingin kaupungin ylim. arkistopäällikkö, selviää kellariarkistonsa putkivuodosta viime voimillaan sairaseläkkeelle. Vapauduttuaan etsimään arkistomappeja avarampaa totuutta hän uskoo kokeneensa valaistumisen. Vai onko kaiken taustalla vain arkistossa viihtyneiden naisvirkailijoiden jättämät tuoksut ja unelmat? Lopulta kaikki ihmeet tuntuvat olevan Nestorille mahdollisia — jopa isän kotiinpaluu maailmalta eleganttina herrasmiehenä William K:na. Henkisessä romaanissaan Tapani Koivula kertoo myös tositarinoita miehistä, jotka ahdistava tehoyhteiskunta johtaa itsetuhoon. Psykiatri Reima Kampman, herkkä hypnoositaituri sai tarpeekseen alle viisikymppisenä. Remonttimies Erkki oli jääräpäisempi ja luovutti vasta vuosituhannen vaihduttua, jolloin Kultainen Aikakausi oli alkamassa. Romaanin lopussa käy ilmi, että vaikka ihmiskuntaa ja ihmisiä on vaikea pelastaa itsetuholta, mielisairaiden hautausmaan pelastaminen voi onnistua, jos paikalle osuu riittävän hullu ateistinen psykiatri...

Kampin kahvilapöytään istuutuu punatukkainen nainen, joka väittää olevansa enkeli. Hän antaa tehtäviä, joiden tarkoitus on edistää henkistä kehitystä - ja pelastaa planeetta. Tehtävät johtavat aistien herkistymisestä auttamisen tärkeyteen, Kaukasuksen lumihuipuilta paavin Vatikaanin kosmiseen konferenssiin - puolihuomaamatta, vapaata tahtoa kunnioittaen. Koivulan henkinen romaani johdattaa elämän perusasioihin, universumin salaisiin mysteerioihin ja onnellisen elämän avaimiin mukaansa tempaavan juonen siivittämänä.

Ufotutkija, arkkitehti ja kirjailija Tapani Koivulan uusi henkinen ufokirja tarjoaa suomalaisen ufotutkimuksen historiaa aina tähän päivään saakka selkeänä kokonaisuutena, osana kansainvälistä ufotutkimusta. Kirja sisältää myös kontaktitapausten läpileikkauksen ufosieppauksista avaruusolennoilta saatuihin viesteihin. Koivula väittää kirjassaan, että tutkittuaan 45 vuotta ufoja ym. paranormaaleja ilmiöitä hän on ratkaissut universumin ja elämän mysteeriot - henkilökohtaisella tasolla. Tässä kirjassa ja sen tulevissa jatko-osissa Koivula pyrkii perustelemaan väitteensä. Kirjan ainutlaatuisesta kuvituksesta vastaa Lasse Ahonen, ufotutkimuksen veteraani hänkin. Viimeisten vuosikymmenien aikana Ahonen on valokuvannut rajatiedon ihmisiä ja tapahtumia enemmän kuin kukaan toinen suomalainen. Siksi teos on myös laaja kuvakavalkadi suomalaisesta rajatiedosta viimeisen 50 vuoden ajalta.

Suomenlinnan rakentajan ja Suomen kehittäjän Augustin Ehrensvärdin ajoista maailma on muuttunut, ja suurin muutos on tapahtunut teknologiassa. 1750-luvulla Suomi oli hevosvetoinen kehitysmaa, nälkämaa ja sotatanner, jota armeijat tuhosivat jatkuvien sotien kierteessä.Teknologian kehityksestä huolimatta ihmisen ja ihmiskunnan peruskysymykset ovat säilyneet samoina. Mikä on elämän tarkoitus? Kumpi on ihmiselle tärkeämpää, luonto vai teknologia? Myös 250 vuotta sitten ihminen pohti rakastamisen vaikeutta, hyvän ja pahan taistelua. Tai sitä, onko fyysisen maailman lisäksi henkimaailmaa - tai elämää avaruudessa