Tapio Lampinen

Kun tutkimme uskontoa, tutkimme ihmistä ja yhteiskuntaa. Kirjoitus hengellisyydestä on tässä kirjassa yleistajuista mutta pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen. Mukana on niin kognitiotieteen, aivotutkimuksen, feministisen uskontofilosofian, valtio-opin kuin kirjallisuustieteenkin näkökulmia. Kirjoittajat tavoittelevat sitä, mitä ihmisessä ja elämässä on laitostuneen uskonnonharjoituksen taustalla, sitä syvempänä. Kirjassa kysytään muun muassa, miten rukous toimii ja miksi se auttaa. Esille tulee myös tietoisuuden vaikea ja kiehtova ongelma.Niin kirjailijat kuin tieteenharjoittajat kritisoivat monesti uskontoja ja kirkkoja. Miten uskonto voi edistää mustavalkoista maailmankuvaa ja lisätä eriarvoisuutta? Miksi kristinusko on usein vallanpitäjän puolella ja konservatiivinen, vaikka Kristuksen oppi ei sellaiseen neuvo? Näitäkin kysymyksiä pohditaan. Mukana on myös monelle uutta naisnäkökulmaa kirkkoon.

Puhe rauhasta on tarpeen, kun militarismi, nationalismi ja valtapolitiikka vahvistuvat. Sodassa eivät vaikene vain lait vaan myös järkevä vuoropuhelu. Kirja kertoo sen mahdollisuuksista ja tuo keskusteluun humanistisia näkökulmia. Se valottaa kansainvälisten sopimusten vaikutuksia ja sitä, millä eri tavoilla sotia voidaan ehkäistä.Jos tahdot rauhaaottaa kantaa Ukrainan tapahtumien ympäristövaikutuksiin, aseistakieltäytymiseen ja siihen, miten demokratian tila vaikuttaa rauhan mahdollisuuksiin. Esille tulee taiteilijoiden, kirjailijoiden ja tieteentekijöiden toiminta rauhan hyväksi. Kirjoitusten aiheina ovat muiden muassa Erich Frommin ja Arvid Järnefeltin ajattelu.Kirjoittajat esittävät, miten yhteistyö, yhteisymmärrys ja niitä edistävä vahva demokratia voivat rakentua.Teoksen kirjoittajina ovatHenri Hagman, Kari Heino, Katriina Kajannes, Elias Krohn, Arto Köykkä, Tapio Lampinen, Jukka Mallinen, Helena Rossi, Ilpo Rossi, Leo Stranius, Timo Suutarinen, Erkki Tuomioja, Jyrki Vesikansa ja Timo Virtala.

Tarinoiden kertominen on ihmiskunnan ikiaikainen perinne. Professori Tapio “Waari” Lampinen menetti isänsä lapsena. Kuva Aku-isästä kertyi vain toisten kertomasta. Isän sanottiin olleen taitava tarinoiden kertoja.Poika halusi olla isänsä kaltainen, niinpä hän kehitti itseään tarinoiden muistajana ja kertojana. Muistiin tallentui koettuna ja kuultuna naurattavia ja yllättäviä juttuja vuosikymmenten ajalta. Lukijalle ne tarjotaan yksi kerrallaan.Tapio Lampisen tarinat kuvaavat hänen varhaisen kotikaupunkinsa Porin perinteistä maailmaa teollisuuskaupunkina. Siellä köyhä herätetään syömään ja kulkukoiran jälkeläinen käyttää julkista liikennettä. Maailmaa muuttaa koulu, johon salaperäisesti ilmestyy kuollut rotta ja jossa opettajat yrittävät selviytyä nokkelien oppilaiden kanssa.Ylioppilastulva vie kertojan mukanaan. 1960-luvun vauhdikkaassa yliopisto- ja opiskelijamaailmassa puvuntakki katoaa ja kolikot ilmestyvät. Ammattiyhdistyksessä 1970-luvun taistolaiset valmistelevat vallankumousta.Maailma muuttuu: sortuvassa Neuvostoliitossa lauletaan virttä “Herraa hyvää kiittäkää”. Tiedeyhteisö laajentaa Tapio Lampisen maailman neljän maanosan yli sataan kaupunkiin: Intian Maduraissa hindupapit seppelöivät kertojan. Kalifornian Malibussa suudellaan filmitähtien lailla. Joskus poliisikin yrittää estää kotiinpaluun.“Outo elämäni” ei ole elämänkerta, mutta on sitä sittenkin — oudolla tavalla.

Sosiaalisessa mediassa valiteltiin keväälä 2015 sitä, että tottumattomat kävijät eivät ymmärrä, mitä kirkon jumalanpalveluksessa kohta kohdalta tapahtuu. Dosentti Tapio Lampisen mielessä heräsi ajatus, olisiko mahdollista laatia sellainen kaikkien ymmärrettävissä oleva opas, jossa messu selitettäisiin vailla ammattisanastoa. Apu messun ymmärtämiseen – seurakuntalaisen opas-kirja antaa nykymuotoiseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen osallistuville perustiedot messun kulusta. Sinänsä messun aarteiden omistaminen on koko elämän kestävä oppimisprosessi. Teologian tohtori Tapio Lampinen on opettanut opiskelijoille ja papeille jumalanpalveluksen perusteita yli 40 vuoden ajan Helsingin yliopistossa. Lampinen on myös tutkinut suomalaista jumalanpalveluselämää.Hän on jumalanpalveluksen kehittäjien ja tutkijoiden kansainvälisen yhdistyksen Societas Liturgican jäsen.

Teologian tohtori, dosentti Tapio Lampinen (s. 1942) on sosiologi ja sosiaalidemokraatti, joka ei häpeile sen enempää poliittista kuin kristillistä vakaumusta. Yhteiskunnallinen osallistuja ja tutkija tekee tieteelliset havaintonsa yhteiskunnasta ja vetää teräviä käytännön johtopäätöksiä politiikan, etiikan ja hengellisen elämän näkökulmista. Lampinen opetti yli kolmekymmentä vuotta Helsingin yliopistossa ja kirkon koulutuksessa pappeja saarnaamaan ja pitämään muita puheita. Myös hänen teologinen väitöskirjansa ja tutkimuksensa valtiotieteellisessä tiedekunnassa sekä logonomin koulutuksensa liittyvät saarnoihin ja puheviestintään. Kirkkososiologina Lampinen on selvitellyt erityisesti uskonnon ja politiikan suhdetta. Liityttyään SDP:n jäseneksi 1987 Lampinen on toiminut kristillisten sosiaalidemokraattien liikkeessä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.Kirjaan Poliittinen postilla hän on koonnut runsaat 40 saarnaa vuodesta 1971 alkaen viideltä eri vuosikymmeneltä. Kokoelma antaa mielenkiintoisen kuvan siitä, miten saarnaa muiden opettaja ja pappi, joka on yhtä aikaa teoreettinen tutkija ja yhteiskunnallinen osallistuja hengellistä sanomaa unohtamatta.