Tatu Hyttinen

Teos muodostaa systemaattisen ja analyyttisen esityksen rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevista kysymyksistä. Kirjassa käsitellään vastuuopin lisäksi rikosoikeuden kriminaalipoliittisia lähtökohtia ja selvitetään laajasti rikosoikeuden oikeuslähde- ja tulkintaoppia. Kirjan neljännessä painoksessa on otettu huomioon edellisen painoksen jälkeen voimaan tulleet säädösmuutokset, uudet KKO:n ennakkoratkaisut ja uusin oikeuskirjallisuus. Kirja kattaa rikoslain 3-5 luvuissa säädetyt vastuuedellytykset, vastuuvapausperusteet sekä yritys- ja osallisuusopin. Lisäksi teoksessa käsitellään rikosoikeudellista vanhentumista, konkurrenssioppia ja rikoslain alueellista soveltamisalaa. Kirja on sekä perusoppikirja rikosoikeuden yleisistä opeista että asiantuntijan työväline hänen etsiessään vastauksia yleisten oppien tulkintakysymyksiin. Yleisten oppien analyysi on sidottu käytännön ratkaisutoiminnasta esiin nouseviin tyyppitapauksiin.

Keskeiset rikokset -teos on kattava ja analyyttinen esitys keskeisistä rikoksista ja niiden rikosoikeudellisista ongelmista. Teos tarjoaa rikosoikeuden ammattilaisille vaivattomasti punnittua ja analysoitua tietoa ratkaisutoimintaa varten. Oikeustieteen opetusta varten teos tarjoaa kattavan esityksen eri rikostyyppien erityispiirteistä.Kirjassa käsitellään erityisesti rikostilastojen perusteella yleisiä rikoksia ja yksilön keskeisiin perusoikeuksiin kohdistuvia rikoksia. Valintakriteerinä on toiminut myös rikossäännösten oikeudellinen mielenkiintoisuus.Tarkastelun keskiössä ovat viranomaistoimintaan kohdistuvat rikokset ja virkarikokset, seksuaalirikokset, henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, liikennerikokset, yksityisyyttä, rauhaa, kunniaa ja vapautta loukkaavat rikokset, omaisuus- ja varallisuusrikokset, talousrikokset, huumausaine- ja alkoholirikokset, yleisvaaralliset rikokset ja aserikokset sekä rikosoikeudellinen vastuu työturvallisuudesta ja ympäristöstä.Teoksen 5., uudistetussa painoksessa on huomioitu edellisen painoksen jälkeen voimaan tulleet lainsäädäntömuutokset. Seksuaalirikoslainsäädäntö on uudistettu vuonna 2022, ja uusi tieliikennelaki on tuonut muutoksia tieliikennerikoksiin. Uudistetussa painoksessa otetaan myös huomioon sote-uudistuksen vaikutukset virkarikoksiin. Teokseen on lisätty uusina aihealueina eläinsuojelurikokset ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kirja sisältää runsaasti tuoretta oikeuskäytäntöä, muun muassa korkeimman oikeuden edellisen painoksen jälkeen antamia merkittäviä ennakkoratkaisuja.Kirja on perusoppikirja keskeisistä rikostyypeistä ja niiden erityispiirteistä oikeustieteen opetukseen sekä asiantuntijan työväline hänen etsiessään vastauksia näiden rikostyyppien oikeudellisiin ongelmiin.

Rikosoikeuden ja rikosoikeusjärjestelmän toiminnan ymmärtäminen edellyttää rikosoikeuden keskeisten käsitteiden, periaatteiden ja teorioiden hallintaa. Avain rikosoikeuden systematiikan ymmärtämiseen on rikosoikeudellisen vastuun yleiset edellytykset eli rikosoikeuden yleiset opit. Kyse on vuonna 2013 toisena painoksena julkaistun teoksen uudistetusta ja laajennetusta painoksesta, joka muodostaa systemaattisen ja analyyttisen esityksen rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevista kysymyksistä. Kirjassa käsitellään vastuuopin lisäksi rikosoikeuden kriminaalipoliittisia lähtökohtia ja selvitetään laajasti rikosoikeuden oikeuslähde- ja tulkintaoppia. Kirjan kolmannessa painoksessa on otettu huomioon edellisen painoksen jälkeen voimaan tulleet säädösmuutokset, uudet KKO:n ennakkoratkaisut ja uusin oikeuskirjallisuus. Teoksen aiempien kirjoittajien lisäksi tässä painoksessa on ollut kirjoittajana OTT Tatu Hyttinen. Kirja kattaa rikoslain 3-5 luvuissa säädetyt vastuuedellytykset, vastuuvapausperusteet sekä yritys- ja osallisuusopin. Lisäksi teoksessa käsitellään rikosoikeudellista vanhentumista, konkurrenssioppia ja rikoslain alueellista soveltamisalaa. Kirja on sekä perusoppikirja rikosoikeuden yleisistä opeista että asiantuntijan työväline hänen etsiessään vastauksia yleisten oppien tulkintakysymyksiin. Yleisten oppien analyysi on sidottu käytännön ratkaisutoiminnasta esiin nouseviin tyyppitapauksiin.

Rahanpesu ja rikosvastuu on ajantasainen ja kattava teos rahanpesun rikosoikeudellisesta sääntelystä. Teoksessa analysoidaan perusteellisesti sitä, minkälaisten normatiivisten edellytysten vallitessa henkilön voidaan sanoa syyllistyneen rahanpesuun. Käsiteltäviä aiheita ovat mm. rahanpesun esirikoksen toteennäyttämiskynnys, rahanpesun edellyttämä tahallisuus, rahanpesurikosten yksiköiminen sekä rahanpesurikosten tekoajan määrittely. Lisäksi teos sisältää kattavan analyysin rahanpesun rikosoikeudellisen sääntelyn historiasta, rahanpesukriminalisointien hyväksyttävyydestä sekä kuvauksen rahanpesukriminalisointien tulkinnasta ja soveltamisesta.Keskeisen oikeuskäytännön lisäksi teoksessa on huomioitu alan uusin lainsäädäntö, kuten vuoden 2020 lopussa kansallisesti täytäntöönpantu rahanpesurikosdirektiivi sekä samaan aikaan voimaan tullut itsepesukriminalisointi.Teos on hyödyllinen poliisille, syyttäjille, tuomareille, asianajajille, pankeille, rahoituslaitoksille sekä yritys- ja talouspalveluiden tarjoajille, jotka työssään ovat tekemisissä rahanpesun kanssa. Lisäksi teos tarjoaa mielenkiintoista luettavaa yleisesti kansainvälisestä kriminaalipolitiikasta ja rikosoikeudesta kiinnostuneille lukijoille.Teoksen kirjoittaja Tatu Hyttinen on rikosoikeuden dosentti ja Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori. Hän on kirjoittanut useita rikosoikeudellisia julkaisuja sekä luennoinut ja täydennyskouluttanut kirjan sisältämistä teemoista.

Rikosasioissa tuomarilla on ratkaisupakko ja velvollisuus perustaa ratkaisu voimassa olevaan oikeuteen. Jos teko täyttää rikosvastuun edellytykset, lainmukaista on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan vahingoksi. Sen sijaan jos teko ei ole lain mukaan rikos, lainmukaista on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan eduksi. Vaikka ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi, oikeusvaltiossa vain toinen niistä voi olla oikea. Henkilö ei voi saman teon perusteella olla lain mukaan syytön ja syyllinen, vaan hän on syytön tai syyllinen.Pääpiirteissään rikosoikeudelliset käytäntömme ovat toimivia, eikä niitä jatkuvasti kyseenalaisteta. Tuomarien harkintavalta on kuitenkin kasvanut, samalla kun perus- ja ihmisoikeuksien merkitys on lisääntynyt rikosoikeudellisessa päätöksenteossa. Tällä on vaikeita eikä aivan helposti ratkeavia seurauksia oikeusvarmuudelle ja rikoslain soveltamisen ennakoitavuudelle.Teoksessa tarkastellaan syyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen sisältyvää problematiikkaa, ja siinä vastataan seuraavaan kysymykseen: miten syyllisyyskysymyksen ratkaiseminen on teoreettisesti hahmotettava ja kuinka oikeusturva ja rikoslain soveltamisen ennakoitavuus voidaan syyllisyysratkaisuissa optimoida? Punaisena lankana ovat ratkaisutilanteet, joissa tuomari operoi rikoslain ja perus- ja ihmisoikeuksien leikkauspisteissä.Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää pureutumista syyllisyyskysymysten taustalla piilevään oikeuslähdeopilliseen, lainsoveltamismetodiseen ja epistemologiseen problematiikkaan.Teoksessa konstruoidaan syyllisyyskysymyksen ratkaisumalli sekä tuomarin harkintamalli, joihin tukeutuen syyllisyyskysymys voidaan pyrkiä ratkaisemaan optimaalisella tavalla. Lisäksi tutkimuksen päättävässä ekskursiossa vastataan rikoslainkäytön legitimiteettiä koskevaan erityiskysymykseen eli siihen, miksi kiperissä syyllisyyskysymyksissä oikeusturvasta voidaan tinkiä vastaajan vahingoksi.Teos on mielenkiintoista luettavaa erityisesti rikosoikeudesta, perus- ja ihmisoikeuksista, rikosoikeudellisesta ratkaisutoiminnasta ja oikeusteoriasta kiinnostuneille.