Teemu Forss

"Tuska ei ole minussa/ vain kohdallani?"SYDÄNTÄ TEHDÄ on suorastaan riemukas ahdistuksessaan ja kirkas autuudessaan. Se nousee tekijänsä kirjoista ehkä kiteytyneimmäksi osoitukseksi kyvystä pysähtyä kaikkea merkitsevää tarkkaamaan ja uskalluksesta todistaa mielettömyyttä.

"Mikä ihmeen ajanlasku?"MAANANTAIKAIKKEUS pohtii sitä, mistä päivät saavat muotonsa ja täytteensä. Se miettii niiden paikkaa aamun mahdollisuuksien ja illan summauksien välissä eikä jätä lukijaa ennalleen."Putous,/ kuplat ovat/ ilmaa", minä erottaa ympärillään ja sisällään tapahtuvasta jotakin tunnistettavaa. Eivätkä ponnistukset valu hiekkaan. Runokirja kohoaa ajallisen olemisen hellittämättömäksi tutkailuksi.

Khimaira on vuonna 2009 debytoineen Teemu Forssin neljäs runokirja, viides kokoelma.

Teemu Forssin toinen kokoelma on esikoista (Hapankorppumeri, ntamo 2009) sarjallisempi, hallittua, puheenomaista, yhtä aikaa komeaa ja iholle tulevaa runoa.

Teemu Forssin esikoisrunokokoelmassa petetty ja pettynyt, lyöty, toipuva ja toipunut mies saa äänen. Forss kirjoittaa rohkeasti ja vilpittömästi, Arto Mellerin ja Sirkka Turkan perinnettä varioiden.

Kokoelma on jatkoa Teemu Forssin aiemmille kirjoille Hapankorppumeri (ntamo 2009) ja Putouksen takana lasien edessä (ntamo 2011). Kaksi kirjaa yksissä kansissa: kokonaisuus enemmän kuin osien summa.