Teemu Mäki

Elämme historiallista murroskautta, joka on alkanut tuottaa myös uudenlaista taidetta ja taidepuhetta. Ilmastonmuutos, lähestyvän ekokatastrofin uhka, demokratioita horjuttava poliittinen kuohunta sekä lisääntyvä siirtolaisuus painostavat kaikki kehittämään uusia näkökulmia mahdollisiin tulevaisuuksiin. Samalla myös taiteen ja taidetutkimuksen arvoperusta on radikaalissa muutoksen tilassa. Tämän syvempi ymmärtäminen edellyttää paitsi uudenlaista yhteiskunnallista mielikuvitusta, myös eläinten, kasvien ja elottomien organismien nivomista intiimisti osaksi ”meitä”. Taiteen kanssa maailman äärellä -antologian esseet ristivalottavat näitä nykytaiteelle ja taiteen tutkimukselle keskeisiä kysymyksiä.

Sulkapallo-ooppera ja muita nykylibrettoja -antologia esittelee kuusi nykylibrettoa, jotka haastavat perinnettä omalakisella yhteiskunnallisella ajattelullaan ja käyttävät laajasti nykyteatterin keinovalikoimaa. Libretot ovat tässä kokoelmassa kirjallisuutta, joka vääntää lukijan odotukset jengoiltaan useamman kerran.

Teemu Mäki (s.1967) on monipuolinen taiteilija ja kirjailija sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja teoreetikko. Esittävien taiteiden alalla hän on käsikirjoittanut ja ohjannut oopperoita, tanssiesityksiä sekä teatteria. Tähän kirjaan on valittu kaksi Mäen näytelmää, jotka tekijä on päivittänyt ja muokannut kirjamuotoon. Ne eivät ole vain teatteriesitysten raaka-ainetta vaan itsenäisiä teoksia samoin kuin runot tai romaanit - siis kuolemanvakavaa, huumorintäyteistä ja antoisaa luettavaa.Jouluevankeliumi on monitaiteellinen näytelmä, joka luotaa suhdettamme uskontoon, kapitalismiin ja sukupuoleen - sekä tietysti jouluun ja Jeesukseen - puheteatterin, musiikin, tanssin ja dokumenttielokuvan keinoin. Jouluevankeliumi sai kantaesityksensä Kiasma-teatterissa 7.12.2018.Teoreema (rakkausnäytelmä) käsittelee rakkauden eri olomuotoja ja rakkauden poliittista potentiaalia. Näytelmä sai innoituksensa Pier Paolo Pasolinin samannimisestä elokuvasta vuodelta 1968, mutta se on uusi, itsenäinen teos. Näytelmän kantaesitys oli Teatteri Takomolla 28.3.2014.Kirjan esipuheessa ja näytelmien jälkisanoissa Mäki valaisee suhdettaan teatteriin ja näkemyksiään esittävien taiteiden luonteesta ja niiden tulevaisuudesta.

Miksi taidetta tehdään? Miten sitä nautitaan? Mikä on taiteen yhteiskunnallinen tehtävä? Mikä on taiteen julkisen rahoituksen oikeutus ja päämäärä? Mitä on avantgarde ja mitä on kriittinen taide? Onko taiteella todellista yhteiskunnallista merkitystä ja pitääkö sellaista vaikuttavuutta taiteelta vaatia? Mitä on viime vuosina yliopistoissa omaksi oppiaineekseen noussut taiteellinen tutkimus? Entä mikä on taiteen suhde tietoon, filosofiaan, politiikkaan, kuolemaan, ilmastonmuutokseen ja posthumanismiin?Teemu Mäki pohtii esseissään taiteen tekemisen ja taiteen nauttimisen peruskysymyksiä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Hän kirjoittaa syvällisesti, mutta samalla selkeästi ja helppotajuisesti taiteen tekijänä, teoreetikkona ja taiteen kuluttajana. Kirja sopii taiteen, taidefilosofian, taidekasvatuksen ja taidepolitiikan ammattilaisille, mutta aivan yhtä hyvin tavallisille kansalaisille ja taiteen kuluttajille.Alun perin vuonna 2017 julkaistusta, suositusta teoksesta ilmestyy nyt päivitetty ja laajennettu kolmas painos, jossa on mukana uutta materiaalia.Teemu Mäki (s. 1967, Kuvataiteen tohtori, 2005) on monipuolinen taiteilija ja teoreetikko. Teoksen taustalla on hänen pitkä kokemuksensa kirjailijana, kuvataiteilijana, ohjaajana (elokuva/ooppera/tanssi/teatteri), opettajana, tutkijana ja kulttuuripoliittisena vaikuttajana. Mäki on työskennellyt vapaana taiteilijana vuodesta 1990 lähtien, lukuun ottamatta vuosia 2008-2013, jolloin hän oli Kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa. Hän on ollut Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja vuodesta 2018 lähtien ja vuodesta 2022 lähtien myös IAA Europen, eli eurooppalaisten (kuvataiteen) taiteilijaseurojen kattojärjestön puheenjohtaja.

Miten olla mies tai nainen tai jotain muuta? -muotokuvasarjassa taiteilija Teemu Mäki kuvaa eri-ikäisiä ihmisiä - naisia, miehiä ja muita, tavallisen oloisia ja ilmeisen erikoisia. Valokuvat tekevät näkyväksi sitä elinikäistä kamppailua, jota useimmat käyvät yrittäessään elää kulttuurimme tuottamien sukupuoliroolien kanssa. Jotkut pyrkivät täyttämään ympäristön sanelemat roolimalliodotukset, toiset epäröivät roolien puristuksessa. Osa taas muokkaa annettuja rooleja tai vastustaa stereotyyppisiä ihanteita hyväksymättä mitään tarjolla olevista rooleista. Kuvasarjan toinen pääteema on kuolevaisuus, jonka eräs ulottuvuus sukupuolisuus on. ”Uskon, että suhteemme sekä kuolemaan että niin sanottuun mieheyteen ja niin sanottuun naiseuteen ja niiden vaihtoehtoihin näkyy meidän olemuksestamme - silloinkin kun emme varsinaisesti tee mitään. Ja se kiinnostaa minua, koska se mihin pyrimme yhteiskunnassa ja omassa elämässämme riippuu siitä, millaisia miehiä, naisia tai muita vastaavia uskomme olevamme, ja mikä on suhteemme kuolevaisuuteemme.”