Teppo Jokinen

Hänet tunnetaan erityisesti aistivoimaisista metsä- ja rannikkoaiheisista maisemamaalauksistaan.Berndt Lindholm oli niin Suomen kuin Ruotsin taidekentällä omana aikanaan arvostettu mutta myöhemmin historiankirjoituksen katveeseen jäänyt kuvataiteilija. Düsseldorfissa ja Pariisissa taidetta opiskellut Lindholm muutti 1876 pysyvästi Göteborgiin. Hän toimi siellä taiteilijana sekä Göteborgin taidemuseon intendenttinä ja taidekoulun johtoja opetustehtävissä. Samalla hän kuitenkin säilytti läheisen yhteyden Suomen taide-elämään. Tämä teos on ensimmäinen kattava katsaus Lindholmin taiteeseen. FT Teppo Jokisen teos Berndt Lindholmin henkilöhistoriasta ja taiteesta tuo uutta tietoa tästä suomalaisen maisemamaalauksen mestarista.

Gustaf Nyström (1856-1917) oli aikansa näkyvimpiä suomalaisia arkkitehteja, jonka suunnittelemat arvorakennukset ovat useimmille tuttuja. Säätytalo, Kansallisarkisto, Helsingin vanha kauppahalli ja monet komeat pankki- ja yliopistorakennukset ovat Nyströmin tuotannon kestävää ydintä. Nyströmin menestystä julkisten ja yksityisten rakennuttajien parissa siivitti kaupunkielämän muutos mutta myös arkkitehdin omat avut. Nyström oli työteliäs täydellisyyden tavoittelija, joka uudisti rakennustekniikkaa ja materiaaleja kansainvälisten mallien mukaan. Vaikka hän kulki uuden etsinnän eturintamassa, hänen suunnittelemiaan ”vanhanaikaisilta” näyttäviä rakennuksia on nykyisin vaikea mieltää aikansa ”uutena” arkkitehtuurina. Nyströmin jälkimaineeseensa vaikutti myös se, että Suomen johtavana arkkitehtuurin opettajana hän kasvatti koko 1900-luvun alun nuoren arkkitehtipolven. Aiempien sukupolvien työtä arvostava mestari ei itse innostunut oppilaittensa kansallisromanttisesta tyylistä, mikä johti moitteisiin vanhanaikaisuudesta.Taidehistorioitsija Teppo Jokisen elämäkerta antaa ajantasaisen arvion Gustaf Nyströmin elämäntyöstä ja luo samalla uutta näkökulmaa koko arkkitehtuurimme historiaan.

Hjalmar Munsterhjelm (1840-1905) on suomalaisen maisemataiteen klassikko. Hänen tunnelmalliset kuvauksensa hämäläisestä maalaismaisemasta, talvisesta saaristosta ja öisestä kuutamosta ovat ihastuttaneet taideyleisöä ja -keräilijöitä kautta aikojen. Munsterhjelm oli ensimmäinen suomalaismaalari, jonka teoksissa talvisen maiseman kuvaus sai merkittävän aseman. Myös vehmaat näkymät Düsseldorfin seudulta ja jylhät vuoristomaisemat Etelä-Saksasta ovat tuttuja taiteilijan teoksista. Teos esittelee rakastetun taiteilijan tunnetuimpia ja merkittävimpiä maalauksia.

Vuosina 1905-1910 pystytettiin Saksassa Brandenburgissa maalauksellisen Molchow-järven rannalle kaksi merkittävää maaseututaloa: suomalaisten arkkitehtien Herman Geselliuksen ja Eliel Saarisen suunnittelema Haus Molchow ja tunnetun saksalaisarkkitehti Hermann Muthesiuksen piirtämä Haus Kosmack. Haus Molchow muodosti yksilöllisesti suunniteltuine huonekaluineen ja arvokkaine rakennusmateriaaleineen ainutkertaisen kokonaistaideteoksen. Talo jäi kyseisten suomalaisarkkitehtien ainoaksi toteutetuksi suunnitelmaksi Saksassa. Talo Kosmackissa Muthesius saattoi puolestaan toteuttaa ajalle moderneja ratkaisuja maaseudulle rakennettavaa asuintaloa varten.Runsaasti kuvitettu julkaisu kertoo yksityiskohtaisesti ja laajaan lähdeaineistoon pohjautuen näiden kahden talon rakennushistorian. Kirjoittaja kuvailee lisäksi rakennuttajien ja talojen myöhempien asukkaiden värikästä elämää edustavissa maaseutuhuviloissaan aina siihen asti, kunnes toisen maailmansodan jälkeen rakennusten kohtaloksi koitui täydellinen hävitys.

Wien oli 1900-luvun alussa taiteen ja tieteen kansainvälinen keskus, joka kokosi yhteen eri alojen taiteilijoita ja kulttuurielämän vaikuttajia. Heitä innoitti ajatus kaikkien taiteenlajien tasa-arvosta ja taiteen uudistamisesta. Wienissä kohtasivat myös Akseli Gallen-Kallela ja Gustav Klimt, joka oli modernia taidekäsitystä edustaneen Wiener Secessionin perustajajäsen. Sesessionistien tavoitteena oli luoda kokonaistaideteoksia, joissa kuvataide, arkkitehtuuri, muotoilu, musiikki ja kirjallisuus yhdistyvät esteettiseksi ja harmoniseksi kokonaisuudeksi. Akseli Gallen-Kallela jakoi tämän tavoitteen. Hänen teoksiaan arvostettiin sesessionistien piirissä suuresti ja hän osallistui ryhmän näyttelyihin Wienissä vuosina 1901 ja 1904. Ateneumin näyttelyluettelon artikkelit liittävät Gallen-Kallelan osaksi kansainvälistä taidetta ja elämäntapaa uudistanutta liikettä ja eurooppalaista kulttuuripiiriä. Kirjan asiantuntija-artikkelit kertovat ryhmän keskeisten taiteilijoiden työstä ja valottavat sen esikuvallista merkitystä suomalaisille modernismin ajan taiteilijoille ja suunnittelijoille.

Kommerserådinnan Anna Sinebrychoff (1830-1904) var den förmögna och kända bryggerifamiljen Sinebrychoffs ansedda matriark. Hon levde under en tid då kvinnan redan vid sidan av den traditionella modersrollen och familjeomsorgen dessutom kunde verka självständigt och initiativrikt utanför hemmet. Efter sin make Paul Sinebrychoffs död ledde Anna målmedvetet såväl sin familj som affärsföretaget, och hon lämnade ett betydande arv till sina barn. Anna Sinebrychoff var känd för sitt exceptionellt omfattande välgörenhetsarbete som var kopplat till seklets stora sociala problem: kampen mot fattigdom, främjandet av folkbildningen och stöd till nationella kulturprojekt. Familjen tillhörde den ortodoxa församlingen och stödde kyrkan med stora donationer. Mot slutet av 1800-talet blev familjen Sinebrychoff också tvungen att fundera över sitt förhållande till den ryska kulturen samt till nykterhets- och arbetarrörelsen. Bokens sju forskningsartiklar och rikliga bildmaterial öppnar nya perspektiv på Anna Sinebrychoffs liv på Bulevarden och ställer det i förhållande till Helsingfors historia under autonomin.

Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff (1830-1904) oli varakkaan ja tunnetun Sinebrychoffin panimosuvun arvostettu matriarkka. Hän eli aikana, jolloin naisten oli jo perinteisen äitiyden ja perheen vaalimisen lisäksi mahdollista toimia itsenäisesti ja aloitteellisesti kodin ulkopuolella. Miehensä Paul Sinebrychoffin kuoleman jälkeen Anna johti määrätietoisesti sekä perhettään että suvun liiketoimintaa ja jätti lapsilleen mittavan perinnön. Anna Sinebrychoff tunnettiin poikkeuksellisen laajasta hyväntekeväisyystyöstään, joka liittyi vuosisadan suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin: taisteluun köyhyyttä vastaan, kansan sivistysaatteen edistämiseen ja kansallisten kulttuurihankkeiden tukemiseen. Perhe kuului ortodoksiseen seurakuntaan ja tuki kirkkoa suurilla lahjoituksilla. 1800-luvun loppupuolella Sinebrychoffit joutuivat pohtimaan myös suhdettaan venäläisyyteen sekä raittius- ja työväenliikkeeseen. Kirjan seitsemän tutkimusartikkelia ja runsas kuvitus avaavat uusia näkökulmia Anna Sinebrychoffin elämään Bulevardilla ja asettavat sen osaksi autonomian ajan Helsingin historiaa.

Early 20th-century Vienna was a vibrant and highly international centre for the arts and sciences that brought artists from a variety of disciplines together with other influential cultural figures. What they shared was a commitment to artistic reform and to embracing all forms of art as equal. It was in Vienna that Akseli Gallen-Kallela made the acquaintance of Gustav Klimt, a founder member of the Vienna Secession, a movement that represented a modern approach to art. The Secessionists were engaged in the pursuit of what they called the Gesamtkunstwerk, a ‘total work of art' integrating different art forms, from painting and architecture to design, music and literature, to create an aesthetic and harmonious whole. Akseli Gallen-Kallela, too, shared this aim. Highly regarded by the Secessionists, he was invited to show his works at the group's exhibitions in Vienna in 1901 and 1904. The articles in this Ateneum exhibition catalogue illustrate Gallen-Kallela's role within the wider European art scene and position him in the context of this international movement that challenged not only the artistic conventions of the day but the way people lived their lives. Expert contributors explore the work of the movement's central figures, shedding light on the influence they came to exert on modern Finnish artists and designers.

I början av 1900-talet var Wien ett internationellt centrum för konst och vetenskap som samlade konstnärer från olika områden och inflytelserika personer från kulturlivet. De inspirerades av tanken på alla konstarters jämlikhet och förnyelse av konsten. I Wien möttes också Akseli Gallen-Kallela och Gustav Klimt, som var grundande medlem i Wiener Secession som stod för den nya konstuppfattningen. Secessionisterna hade som mål att skapa allkonstverk (Gesamtkunstwerk) helhetskonstverk, där bildkonst, arkitektur, formgivning, musik och litteratur förenades i en estetisk och harmonisk helhet. Akseli Gallen-Kallela delade det här målet. Hans verk uppskattades högt i secessionisternas krets och han medverkade i gruppens utställningar i Wien 1901 och 1904. Artiklarna i Ateneums utställningskatalog visar hur Gallen-Kallela var en del av den rörelse som förnyade den internationella konsten och livsstilen samt den europeiska kulturkretsen. Publikationen belyser arbetet som gruppens centrala konstnärer utförde och belyser dess förebildliga betydelse för finländska konstnärer och formgivare under modernismen.