Terttu Ulander

Meitä on kahdeksan naistaeläkkeellä, kirjoittavaista.Kynää pyöritellen seurakunnan tiloissamietimme: voiko elämää ja iloa punnita kiloissa.Neitejä, äitejä, mummeja, kummeja,kaikkea löytyy meissäMalmin seurakunnan kirjoittavissa enkeleissä.

Veden pinta tyynenä hohtaa, pitkäkaulaiset kaunokaiset siellä kohtaa. Lipuen kohti rantaa, se tunteille siivet antaa. Järviemme valkopukuiset, uskolliset rakastavaiset. Pitkään olin miettinyt mielikuvituksieni aiheita, joista haluaisin kirjoittaa tarinoitani. Tamaran tarina vahvistaa sen totuuden, mitä tekoälyllä voi tehdä vanhuspalvelussa. Miten monipuolista digitalisaatiota Kiinalaiset ovat keksineetkään. Puolagan Nintendon palvelutalossa tekoälyä käytettiin apuna vanhusten hoidossa. Kestilässä taas tapahtuu kaikenlaista, mitä media suoltaa päivittäin. Siellä paljastuvat kaikki synnit; lahjonta, raiskaus, syöpä, salakuuntelu ja lopulta myös itsemurhakin. Vankikarkuri Kallen vapaus päättyy lyhyeen ja hänet passitetaan takaisin Pelson vankilaan. Manamansalon Martti vie lukijan kauniiseen Oulujärven maisemaan. Sukutarinassa on yllättäviä käänteitä. ”Koitapa arvata.” Kaikki nämä maalaismaisemat ovat minulle tuttuja lapsuusvuosiltani. Olen kotoisin Pelsolta ja äitini suku on Manamansalon Kivareita. - Terttu Ulander -