Timo Honkala

Kirja kertoo nuoren taksarin työstä Hesan taksissa 1960-70-luvuilla. Mutta taksien työ on paljlti samanlaista ympäri Suomea, joten se antaa myös Helsingin ulkopuolisille lukijoille hyvän kuvan taksien toiminnasta ja mitä kaikkea takseissa tapahtuu.Taksihan kuljettaa asiakkaina niin julkkiksia, herroja, kuin laitapuolen kulkijoita, joten kyydeissä sattuu ja tapahtuu. On rahattomia, viinansa autoon unohtaneita ja hilpeitä juhlijoita seurueineen. Asioista kirjoitetaan huumorilla ja tilanteista on selvitty neuvottelemalla ilman riitoja.Kirjaan on kerätty myös erilaista historiatietoa tuon ajan taksitoiminnasta, taksien ohjesäännöistä ja muista ohjeistuksista sekä taksiautojen laitteista. Myös autokannan kehityspiirteitä on tarkasteltu aikana, jolloin tuontisäännöstely poistui. Tuon ajan Helsinkiä kuvataan monesta näkökulmasta ja paikasta, jotka lukija helposti tunnistaa ja näin palautuu mieliin tuon ajan elämänmenoa.Taksiautoilijoiden värikästä ammattikuntaa ja sen piirteitä on kirjassa kuvattu alan tulokkaan tuorein silmin. Kirjassa runsas kuvitus.

Kirja kertoo kannuslaisen alokkaan Väinö Korpelan joutumisesta jatkosotaan Rukajärven taistelusuunnalle. Maatalon poikana hänet sijoitetaan hyökkäysvaiheessa hevosmiehenä ensin eläinlääkintäkomppaniaan ja asemasotavaiheen alettua kuormastokomppaniaan. Sen mukana hän joutuu tammikuun 1942 kovissa pakkasissa mukaan päämajan määräämälle maj. Majewskin hurjalle tuhoamisretkelle Mai Gubaan Muurmannin radalle. Taistelutappioita ei täydellisesti onnistuneella tuhoamistehtävässä tullut, mutta 2000 sotilaasta 80 palellutti pahoin itseänsä. 250:stä mukana olleesta hevosesta vain muutama menehtyi tälle n.100 km tiettömälle korpivaellus-matkalle. Sotasairaalareissun jälkeen Väinö palveli JR 10 toisessa komppaniassa partiotehtävissä. Kirjassa kuvataa Raappanan joukkojen sotaa hevosmiehen ja partisotilaan näkökulmasta: Kirjassa yli 200 valokuvaa , karttaa tai muuta dokumenttia Väinön omasta albumista tai muista lähteistä.

Kirjassa kuvaan niitä Varsinais-Suomen, Keski-Pohjanmaan ja osin myös muun Suomen tanssipaikkoja, tanssilavoja ja seuraintaloja, joissa olen nuoruudessani käynyt. Monet niistä jo lopetettuja ja historian hämärään unohtumassa. Suomalaisten paritanssi on kuitenkin vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään, kuten Heikki ja Pia Kahila ovat todenneet kirjassaan SAANKO LUVAN. Tämän vuoksi kirjassa on runsas valokuva ja muu dokumenttiaineisto käsitellyistä lähes 50:stä tanssiapaikasta. Monien kohteiden osalta tiedon hankinta on ollut työlästä, mutta nyt ne saatu näiltä osin yksiin kansiin. Kirjassa on myös käyty läpi kirjoittajan omia tanssireissuja niihin liittyvine kommelluksineen ja muine liitännäisilmiöineen. Kirjaan on koottu myös tietoa Suomen paritanssin historiasta, tanssitavoista, huviveroista, sota-ajan tanssikielloista sekä alkoholin käytöstä tansseissa. Kirjaan on koottu myös tietoja 1950-60 lukujen menestysiskelmistä ja niiden esittäjistä. Kirjan lukukokemus palautta lukijalle mieliin omat ikimuistoiset tanssireissut ja niiden kauniit suviyöt.

Kirjassa käydään läpi lyhyesti paritanssin historiaa yli sadan vuoden ajalta. Kirjassa keskitytään kuitenkin erityisesti Helsingin vanhojen tanssilavojen sekä työväen-ja seuraintalojen sekä VPK:den tanssihistoriaan eri kaupunginosissa. Myös sota-aika erityispiirteineen tulee esille. Varsinkin sodan jälkeinen ns. tanssivillyksen aika on mielenkiintoinen, jolloin jopa Olympia Stadionilla järjestettiin kunnallisia tansseja. Kirjan loppuosassa käydään läpi kirjoittajan tanssikokemuksia 1950-70 luvuilla teini- ja osakuntatansseineen. Kirjassa runsas kuvitus.

Kirjassa kuvataan kirjailijan omia kokemuksia armeija-ajalta Turussa ja Säkylässä. On sanottu, että kirja on ensimmäinen kirja, jossa joku on kuvannut johdonmukaisesti koko armeija-aikansa alusta loppuun.Kirjassa kuvaillaan armeijaan tuloa ja alokkaan tuntemuksia siitä miten armeijan rutiineihin päästään sisään ja mitä alokkaiden päivät sisältävät. Edelleen siirrytään kuvaamaan aliupseerikouluaikaa, joka on alokas-aikaa haasteellisempaa. Armeijan loppuaika kuluu alikersanttina ja ryhmänjohtajana Turun Panssarintorjunta-komppaniassa.Kirjassa kuvataan niin sotaharjoitukset kuin kouluttajien otteet ja varusmieskavereiden toilailut sekä loma- ja vapaa-ajan puuhat.Kirja on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, joten se on hauska ja helposti luettava. Palauttaa lukijoille mieleen omat armeija-ajat ja kokemukset, jotka ehkä muuten unohtuisivat. Kirjassa 27 kuvaa.

Kirjan alussa kuvataan kirjoittajan ensimmäisen työpaikan Helsingin Kauppakamarin toimintaa ja samoin lyhyttä työuraa Helsingin seutukaavaliiton seutukaavajohtajana mm. Vuosaaren sataman kaavoituksen aikoihin. Kirjoittajan poliittista toimintaa kirjassa kuvataan erityisesti Helsingin kunnalliselämän kautta ja kunnallisvaaleja vuosina 1980, 1984, 1988 ja presidentinvaalia 1988. Myös kaupunkisuunnittelun kiintoisia kaavojen valmisteluja Ja miten Kekkosen kadun nimeäminen aluksi ei edennyt kaupunkisuunnittelulautakunnassa v. 1980. Kirjassa kuvataan Helsingin kaupunginvaltuuston poliittisia neuvotteluja ja valtuustoryhmien toimintaa ja koko valtuuston toimintatapoja. Kirjan loppuosassa kuvataan sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan ja myös muun kaupunginjohdon toimintaa. Erityisesti seurataan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen organisaatioiden muuoksia 1990-luvulla . Myös 1990- luvun laman vaikutuksia näiden sektoreiden toimintaan. Myös 2000- luvun alun valtionapujen dramaattista vähentämistä Helsingiltä ja sen seurauksia kuvataan. Lastenlinnan sairaalan liittäminen HYKSiin kuvataan samoin kuin HUSin perustamiseen liittyvät keskeiset vaiheet. Myös kirjoittajan muita yhteiskunnallisia tehtäviä kuvataan