Timo J. Tuikka

Historiallinen suurromaani lappilaispoikien kohtaloista talvisodasta nykypäivään.”Oli suuri mysteeri, miten yksikään poika oli ylipäätään selvinnyt täysi-ikäiseksi.”Pieni Lapinkylä oli talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan suurin kärsijä. Miinoilla viljellyn ja traumoilla lannoitetun luoteislappilaisen kylän poikien surmankierre ei päättynyt sotiin. Kaamoksen loputon pimeys kutsuu karun kairan poikia puoleensa sukupolvesta toiseen.Kun Tunturi-Lappi-lehden päätoimittaja lähtee Lapinkylään haastattelemaan käsivarren vanhinta miestä Kyyryä, pieni henkilökuva laajenee kolossaaliseksi kuvaukseksi kylästä ja sen mieskohtaloista 1930-luvulta 2020-luvulle. Arktisessa kulttuurien pakastearkussa toisiinsa kiinni jäätyvät vuosisadan suuret aatteet natsismista korpikommunismiin ja lestadiolaisuudesta massaturismiin.Talvisodan lihamyllystä aivot sulattavaan someaikaan poikakuolleisuutta yhteen punova romaani on kertomus vireästä kyläyhteisöstä, joka tuhoutuu Lapin sodassa mutta nousee uuteen kukoistukseen ennen salakavalampaa hiipumistaan. Yöttömän yön aurinko, kahdeksan vuodenaikaa ja kylän onnen aikakaudet tuovat valoa romaanin pimeyteen.Kylä josta pojat katosivat on maagisen inhorealistinen ja hirtehishumoristinen ruumiinavaus lappilaispoikien elämästä ja sen vaarallisuudesta eri aikakausina.Luoteislappilaislähtöisen kirjailijan Timo J. Tuikan edellistä romaania Kekkosen salaiset päiväkirjat (2020) luonnehdittiin Helsingin Sanomissa ”hauskaksi poliittiseksi tragediaksi”. Viimeksi hän on julkaissut tietokirjan Vitutuksen voima – Suomalaisen katkeruuden historia (2022). Koulutukseltaan Tuikka on filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden maisteri.

Heikki Paakkasen suurjuhlateos Suomi sata vuotta ja risat paljastaa maamme itsenäisyyden historian hirveimmät salaisuudet.Palkittu sarjakuvataiteilija esittää alastomia totuuksiaan kansallissankareistamme ja kansallisista tabuaiheista. Kiitetty historiantutkija FT Timo J. Tuikka kommentoi maata vavisuttavia kuvia hätkäyttävin historiaessein. Tässä teoksessa kuva ja teksti yhdistyvät lopultakin saumattomaksi kokonaisuudeksi.Muita täsmäesseitä ovat laatineet Jouni Hokkanen, Vesa Kaartinen, Jukka K. Korpela, Harri Manner, Hannu Saha, Roman Schatz ja Ari Turunen.Suomi sata vuotta ja risat kuvaa uusia historiallisia arkistolöytöjä railakkaalla otteella. Kirjassa esitetään ensimmäistä kertaa, mihin tähtäsi taistolaisten tappolista, esitetään Urho Kekkosen salainen vaikuttajaverkosto, ja kerrotaan miten Suomen valtiojohto käytti keväällä 1941 selvännäkijöitä hyväkseen liittoutuessaan natsi-Saksan kanssa. Tästä kirjasta tullaan puhumaan vielä pitkään!Kirjassa on kolme lukunauhaa ja kultapainatus jokaisella sivulla.

Tammikuussa 2020 tapahtui onnekas onnettomuus Orimattilassa. Filosofian tohtori Timo J. Tuikka rysäytti UKK-arkiston seinästä läpi, mutta löysi samalla väliseinästä Urho Kekkosen salaiset päiväkirjat. Presidentin merkinnöistä paljastui alaston totuus historiamme kiihkeimmistä väittelynaiheista noottikriisistä lähtien.Salaisten päiväkirjojen sivuilla ääneen pääsee presidentin sisällä loisinut ihminen, joka suomii hävyttömästikin maamme ja maailman menoa.Kekkosen päiväkirjamerkinnät kertovat myös kompleksisesta maan isästä, joka kärsi 1970-luvun poliittisesti vinoutuneen minäkuvan ohella jo varhain vääristyneestä kehonkuvasta.”Honka-liitto hajosi. Harmitti. Olisin halunnut puristaa säikähtäneestä Hongasta vaalitenteissä mahlat pihalle.” (UKK 24.11.1961)Myös kesällä 1957 tapahtuneen presidentin murhayrityksen tekijä ja motiivi selviävät viimein.”He arvelevat, ettei tämä hevonen piiskaa tarvitse, kun se tottelee luotiakin.” (UKK 21.6.1957)Toteutumattomien muistelmiensa tueksi kirjoitetut päiväkirjasivut ovat avain Kekkosen todelliseen maailmaan. Presidentti purkaa silottelematta tuntojaan niin suhteestaan Neuvostoliittoon kuin rakastajattariinsa.”Puristelen peilin edessä läskimahaani ja inhoan itseäni.” (UKK 1.3.1956)Salaiset päiväkirjat piirtävät laajan kaaren vuoden 1956 yhden äänen presidentistä 1970-luvun yksiääniseen ”Kekkoslovakiaan”. Eturivin historioitsijan Timo J. Tuikan hervottomat vuosijohdannot ja kommentit taustoittavat eri aikakausien ilmiöitä.En taaskaan uskaltanut katsoa halatessa Leonidia silmiin, ettei hän saisi nousuhumalaiseen kalloonsa moiskauttaa samanlaista huulisuudelmaa kuin Honeckerille. Ryssän nuoleminen ETYK:issä olisi poliittinen kuolonsuudelma. (UKK 1.8.1975)

Pedot ovat irti jatkosodan Rovaniemellä. Keväällä 1945 valtiollinen poliisi kuulustelee Helsingissä salaperäistä vankia, joka suostuu puhumaan ainoastaan sisäministeri Kalle Hillilälle. Älykäs vanki ja juonikas kuulustelija palaavat keskusteluissaan arktiselle rikospaikalle. Alkaa Suomen kaikkien aikojen suurimman murhavyyhdin purkaminen. Juhannuksen 1941 kynnyksellä demokraattinen Suomi ja natsi-Saksa valmistautuvat Rovaniemellä yhteishyökkäykseen. Lapin läänin maaherrana toimiva Hillilä piirtelee Suur-Suomen ääriviivoja, kun hän saa hätkähdyttävän tiedon: Rovaniemellä saksalaisia vaanii murhaaja. Itsevaltainen maaherra päättää salata räjähdysherkässä tilanteessa tiedon Suomen ja Saksan viranomaisilta. Sodan alettua myös rintaman takainen ruumispino kasvaa. Aiemmin suojelupoliisin etsivänä toiminut Hillilä luottomiehineen yrittää päästä natsien murhaajan jäljille. Samalla hän havaitsee, että Lapissa hyvätapaisella liittolaisella on tappavia suunnitelmia suomalaistenkin varalle. Kohtelias murhaaja on omaperäinen rikosromaani: karmiva aikamatka ihmismielen synkkiin sopukoihin ja sota-ajan hillittömiin rikoksiin. Timo J. Tuikka taiteilee sota-ajan miljöön hirtehiseen tyyliinsä. Tositapahtumiin perustuva romaani aloittaa Sodan ja synnin pesä -trilogian, joka kertoo sodan aikaisesta Rovaniemestä. Kirjailija ja historioitsija Timo J. Tuikka tunnetaan monipuolisesta tuotannostaan. Hänen edellistä romaaniaan Kylä josta pojat katosivat (2025) verrattiin Tuntemattomaan sotilaaseen: ”Tuikka panee kampoihin itsensä Väinö Linnan kanssa ja hyvä, ettei vedä paljon paremmaksi - ainakin vetää verisemmäksi ja kautta linjan hirveämmäksi.” - Eero Marttinen, Kaleva