Timo Lehtonen

Ilmestynyt teos käsittelee Aunuksen hiippakunnan kolmen kihlakunnan ortodoksisia seurakuntia ja niiden historiaa 1500-luvulta aina toiseen maailmansotaan saakka. Alueella oli vilkas kirkollinen elämä, joka kehittyi erityisesti 1600-1800-luvuilla, jolloin rakennettiin lukuisia kirkkoja ja tsasounia. Vanhauskoiset vaikuttivat alueella merkittävästi 1600-luvun puolivälistä lähtien. Neuvostovallan perustamisen (1918) jälkeen kirkollinen toiminta lamaantui: kirkkoja suljettiin ja tuhottiin järjestelmällisesti, papistoa vainottiin ja uskonnollinen elämä siirtyi koteihin. Suomalaismiehityksen (1941-1944) aikana kirkollista elämää pyrittiin jälleen elvyttämään. Teos perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on kartoitettu 131 seurakuntaa ja 14 luostaria. Kirkollisen infrastruktuurin rakentaminen, tuhoutuminen ja seurakuntaelämän kehitys on dokumentoitu yksityiskohtaisesti. Kirjassa on 296 sivua, 342 mustavalko- ja värivalokuvaa, 43 piirustusta ja 5 karttaa. Aineisto on suurelta osin ennen julkaisematonta. Teos on sidottu koviin värikansiin.

Kirja nimeltä ”varjomaailma” on syntynyt entisen huume- ja kenttäpoliisin Timo Lehtosen alias vanhanmyrkyn työ- ja elämänkokemusten inspiroimana.Autenttisen kuvauksen luomiseksi ”vanhamyrkky” jalkautui poliisivuosien jälkeen kaduille, missä hän kohtasi huumeiden käyttäjät heidän omassa ympäristössään.Varjomaailma on kuvaus näistä kasvottomista ihmisistä, jotka ovat tipahtaneet yhteiskunnan verkkojen läpi - unohtuneet, kadonneet, mutta jotka eivät ole täysin poistuneet keskuudestamme. Kirja sukeltaa syvälle huumeidenkäyttäjien arkeen, missä jokainen päivä on taistelu hengissä pysymisen ja itsensä tuhoamisen välillä.Kirja on myös kannustava kertomus niistä ihmisistä, jotka ovat päässeet pois huumehelvetistä ja pystyneet tämän jälkeen rakentamaan oman elämänsä uudestaan. Osasta näistä autettavista, on tullut auttajia.Varjomaailma ei silittele päätä, ei kaunistele eikä saarnaa. Se on syväluotaava ja koukuttava matka marginaaliin - sinne, missä jokainen päivä on kuin viimeinen suoneen pistetty huumeannos."Kun tarpeeksi monta kertaa katsoo varjoihin, alkaa nähdä omansa aivan uudella tavalla." - Timo Lehtonen

Moottoripyöräpäiväkirja vie lukijan Euroopan halki kahden hyvin erilaisen motoristin matkassa. Toisella on allaan luotettava ja voimakas BMW, toisella sitkeä ja sielukas itäsaksalainen MZ-pyörä, joka vaatii jatkuvaa säätöä, ymmärrystä ja toisinaan myös armoa. Vuoristoteiden sateen liukastamat serpentiinit, yli 2 200 metriin nousevat solat ja tunnelien pimeys koettelevat niin kalustoa kuin miehiäkin. Jarrutukset menevät pitkiksi, kone käy laihalla ja takarengas menettää pitonsa kesken kaarteen. Kun vauhti karkaa vuoristossa käsistä, kaatuminen salpaa hengityksen. Mutta tie ei kysy harmittaako - se kysyy, nousetko ylös ja jatkat matkaasi. Seikkailu ei tapahdu vain asfaltilla. Se tapahtuu myös miesten mielissä. Kilometrien karttuessa keskustelut syvenevät. Ystävykset puhuvat kuolemasta, epäonnistumisista, rakkaudesta ja siitä, miksi moottoripyörä on enemmän kuin kulkuväline - se on kompassi, joka osoittaa kohti pelkoja ja vapautta. Kirja sisältää päiväkirjat seitsemältä pitkältä moottoripyörämatkalta. Tarinoissa ajetaan yksin ja yhdessä Unkariin, Italiaan ja Espanjaan. Välillä poiketaan Itä-Saksaan, Tsekkoslovakiaan ja Jugoslaviaan - maihin, joita ei enää ole. Nordkappissa käydään kahdesti. Matkojen välissä on 45 vuotta elettyä elämää. Moottoripyöräpäiväkirja on tarina rohkeudesta lähteä, sitkeydestä jatkaa ja ystävyydestä, joka kestää kilometrien hiljaisuuden. Kun viimeiset kilometrit jäävät taakse, nousee vielä yksi kysymys: kuinka pitkälle olet valmis ajamaan löytääksesi itsesi?

Tampereen kaupungin liikennelaitos on kokenut historiansa aikana monenlaiset ajat. Sodan jälkeisenä pula-aikana aloitettiin kaupunkiliikenteen kunnallistaminen ja sähköistäminen. Trollikat eli tamperelaisittain rollikat tai lankavaunut tekivät tuloaan, ja sähköjohtimia viriteltiin katujen ylle. Kasvavan maaltamuuton myötä Tampereen väkimäärä kasvoi huimasti. Syntyivät suuret, kuuluisat lähiöt kuten Tesoma, Lentävänniemi, Peltolammi ja Multisilta. Niihin piti laajentaa joukkoliikennettä, ja alkoi suurten autosarjojen hankintojen aika. Kaupunkibussit olivat manuaalivaihteisia ja melko karuja, mutta niillä kuljettiin töihin ”Mansen” tehtaisiin ja muihin työpaikkoihin. Syntyi Y-vuorojen linjasto. Ne olivat ylimääräisiä linjoja, jotka keräsivät työntekijät miltei kotiovilta, ja kuljettivat heidät tehtaan porteille ja pihoihin. Osaa linjoista käyttivät myös koululaiset. Ja illalla sama toistui kotiinpäin. Hervannan suurlähiö poiki nivelbussien ajan Tampereelle. Nämä haitaribussit toivat kapasiteettia, mutta harvensivat joidenkin linjojen vuoroväliä. Seuraavaksi TKL oli kehittämässä telibusseja kaupunkiliikenteeseen ja toimi uranuurtajana myös matalalattia-autojen kehittämisessä. Teknillinen johtaja Juhani Valanto oli hankkeessa aktiivisesti mukana ja innovoi autojen sisäväritykseen melkoisen värikirjon matkustajien iloksi. Myös autojen ulkomaalaus sai yksityiskohtia. Alkoi matalalattiaisten onnikoiden aika. Yhteistariffiliikenne oli helpotus matkustajille. Jo 1990-luvun puolivälissä pääsi samalla lipulla kulkemaan useamman liikennöitsijän linjoilla. Tämän jatkumona on nykyinen Nysse-liikenne, joka myös yhteinäisti kaikkien linja-autojen ulkoasun TKL:n tuttuun sinivalkoiseen väriin. Linjojen suunnittelu ei ole enää TKL:n vastuulla, se on vain yksi toimija muiden Nysse-liikennöitsijöiden joukossa. Nimi muuttui Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitokseksi ja sen pieneneminen kilpailutusten vuoksi jatkui. Toimintaa on tehostettu monin tavoin ja innovointiakin on jatkettu seuraten muun muassa sähköbussien kehitystä ja käynnistämällä superbussihanketta. Tämä kirja esittelee sanoin ja kuvin kaikki TKL:n autot sen alusta eli vuodesta 1948 vuoden 2024 loppuun, jolloin liikelaitos muuttui Tampereen Kaupunkiliikenne Oy:ksi. Siitä alkaakin kokonaan uusi tarina...

Entinen pitkän linjan huumepoliisi Timo ”Vanhamyrkky” Lehtonen vie lukijan aidoille keikoille rikostapauksissa vuosikymmenten varrelta – tunnelman tiivistyessä kuin tunnuksettoman postausauton takapenkillä.Teos luotaa syvälle poliisin erityisryhmien ja rikollisten väliseen maailmaan. Miksi rikollinen haluaa ottaa riskin ja ryhtyä kaveeraamaan poliisin kanssa? Voiko poliisi ystävystyä vastapuolen kanssa joutumatta vaikeuksiin? Ääneen pääsevät myös vastapuolen edustajat, sillä pari ex-rikollista antoi Vanhallemyrkylle luvan jakaa heitä koskevat tarinat rosvojen ja poliisien yhteisistä vuosista. Toisessa näistä konnat onnistuivat vetämään poliiseja pidemmän korren.Jokaisella on nuoruudessa omat esikuvansa. Vanhamyrkky kohtasi omansa, menestyneen rockmuusikon, stadilaisen huumekaupan tutkinnassa. Kirjaa varten hän pääsi tapaamaan idolinsa uudelleen ja muistelemaan juttua, jonka tutkintaan liittyi poikkeuksellisia piirteitä.Vanhamyrkky oli myös mukana aikansa suurimmassa seurantaoperaatiossa kahdeksan päivän hurjalla matkalla Helsingistä Lappiin. Kenen hermot pitivät? Entä tarina äänekoskelaisista huumepullista poliisilaitoksen kahvipöydässä? Kirjassa niistä saadaan hilpeät maistiaiset.Lisää myrkkyä -kirjan elämänmakuiset muistelmat vievät lukijan suoraan poliisin työn ytimeen.

Huumeita, viinaa, naisia ja rahaa. Maailma on täynnä kaikenlaista pahaa. Kauhua, murheita, tuskaa, kidutusta kokee jokainen.Mä olen Pate Mustajärven kanssa samaa mieltä ja luettuasi tämän kirjan tiedät mistä puhuin. Mun nimi on Timo Lehtonen evp. ylikonstaapeli alias vanhamyrkky.Mä olen entinen huumekyttä ja kenttäsika. Tämä kirja vie sinut poliisin työn ytimeen. Sinne missä kenttäsiat painii, huumekytät postaa, paikkoihin minne tavallisen kansalaisen silmä ei näe. Kirjassa tehdään aikamatka viidelle eri vuosikymmenelle ja tulette huomaamaan, kuinka poliisin työ on muuttunut, mutta niin on muuttunut myös lait, ihmiset, rosvot ja rikollisuus.Toisille poliisi on kyttä, natsi, sika ja toisille pelastaja, auttaja ja ongelmien ratkoja, riippuu keneltä kysytään ja missä yhteydessä. Jokainen on joskus tarvinnut tai tulee tarvitsemaan poliisin apua, jopa se paatunut rikollinen. Poliisi on myös ihminen. Poliiseissa on isejä, äitejä, mummoja ja vaareja. Siviilissä poliisi omine ongelmineen on aivan tavallinen arjen suorittaja kuten tekin ja tämän te tulette myös huomaamaan.#vanhamyrkky, paritus, takaa-ajo, huumeluukku, kultakeikka, henkirikos, seksi, varas, asekeikka, maastokätkö, postaus, vasikka #Atari #Huumeryhmä #Kenttätutkintaryhmä #Kenttäjohtaja #Ylikonstaapeli #Tuhansia tehtäviä, hoidettuja keikkoja, satoja tutkittuja rikoksia.Lähtekää vanhanmyrkyn matkaan ja laittakaa turvavyöt kiinni, sillä meiltä lähti huumeratti karkuun!

Ei enää koskaan yksin, sillä tiimissä tekeminen ja oppiminen on hauskempaa ja tehokkaampaa. Tietojen ja taitojen lisäksi kehitytään hyviksi tiimipelaajiksi, opitaan ymmärtämään erilaisuutta, sietämään kaaosta ja tekemään asioita yhdessä. Mitään suurta ei voi saavuttaa yksin. Tähän uskovat myös kirjan nuoret opiskelijat, joiden perustama tiimi toimii Tiimiakatemialla. Tämä kirja tarjoaa sinulle mahdollisuuden seurata epämääräisen ryhmän kehittymistä aidoksi tiimiksi. Vuoden pituisella matkalla koetaan ilon ja masennuksen hetkiä. Kasvukivut vaivaavat, ja eteen tuleviin ongelmiin etsitään epätoivoisesti ratkaisuja. Lopulta syntyvät yhteiset pelisäännöt ja tavoitteet, joihin jokainen pystyy sitoutumaan. Tiimi löytää vuorensa, jolle kiivetä.Tarinan kertoja on kokenut tiimivalmentaja, joka houkuttelee apuvalmentajakseen kokemattoman Tom Tirkkosen. Mestarin ja oppipojan välinen dialogi auttaa sinua ymmärtämään, miten tiimitoiminta saadaan käyntiin ja oppimisen arkkitehtuuri rakennetaan. Sinulle selviää tiimivalmennuksen salat. Kirja sisältää paljon aiheeseen liittyviä teorioita ja mallinnuksia. Niiden avulla pystyt hahmottelemaan oman tiimioppimisen pelikentän. Jos mielikuvitus ei tähän riitä, tarjolla on myös valmis TEOT eli Teen ja Opin Tiimissä - rautalankamallin.Kirja on oiva innostuksen lähde uutta etsiville opettajille, yritysjohtajille ja tiimin vetäjille. Kirja pohjautuu suurimmaksi osaksi toritapahtumiin. Sivuilla seikkailevilla valmentajille ja tiimiläisillä on elävät esikuvansa, mutta kaikkien nimet on kuitenkin muutettu.

Haluatko kehittää kivijalkakauppaasi ja perustaa verkkokaupan, tai toisinpäin? Tämä kirja on kirjoitettu sinulle, jota kiinnostaa vähittäiskaupan uusimmat kehitystrendit ja tulevaisuuskuvat. Haluatko tietää, kuinka rakennetaan kivijalkakaupan ja verkkokaupan hybridi, digijalkakauppa?Faktaa kirjastani:.* Digijalkakauppa on kivijalkakaupan ja verkkokaupan hybridi, omnikanavan ja median liittolainen 144 sivua.* Lukuisia piirroksia, sarjakuvia ja mallinnuksia.* Lisäksi offline markkinoinnin ideakuvasto* Kolme Digijalkakauppa casea: Lankakauppa Titityy, Beyond Store ja KOTO Designmarket.Yhdistämällä kivijalkakaupan ja verkkokaupan parhaat puolet saat vauhtia kauppasi toimintaan, sinusta voi tulla menestyvä hybridikauppias. Tämä aihe kiinnosti minuakin, siksi tein siitä kirjan, johon Sinunkin kannattaa tutustua! Myymälä on muuttumassa teatteriksi, paikaksi, joka tarjoaa elämyksiä. Offline myymälän rinnalle perustetaan yhä useammin verkkokauppa, jolloin voidaan puhua jo monikanavaisesta kaupanteosta. Omnikanavaisuus (omnichannel) on koko kirjan yhdistävä ja yhteensitova liima, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen yritysten ja kuluttajien välille esimerkiksi kasvokkain, kännykällä, tabletilla tai tietokoneella.Myymälä on media verkossa ja toisaalta teatteri kivijalassa. Oli miten oli, tärkeintä digijalkakauppiaan on hallita sisällöntuotanto. Sisältö syntyy yrityksen historiasta, arjesta ja tapahtumista. Se on tuotekuvauksia, katalogeja ja somepäivityksiä. Tärkeässä roolissa ovat tietysti yrityksen henkilökunta ja heidän asiantuntemuksensa. Tietoa, osaamista ja kokemuksia voi jakaa esimerkiksi artikkelien ja oppaiden muodossa.

Teksti johdattaa lukijan Karjalan ortodoksisten kirkkojen ja lukuisten tsasounien historiaan sanoin ja kuvin. Kirjassa kuljetaan vuosisatojen läpi aina vuoteen 1944. Karjalan vanhin henki- ja verokirja on vuodelta 1500. Tällöin laadittiin Novgorodin Vatjan viidenneksen Karjalan väestöstä kertova veroluettelo, jossa verot määriteltiin maksettavaksi Moskovan suuriruhtinaalle. Tällöin pogostoja eli kirkkopitäjiä oli seitsemän, joissa 29 kappelikirkkoa. 1500- ja 1600 luvuilla käytiin useita sotia Ruotsin ja Venäjän välillä. Monien sotien myötä kirkot poltettiin ja kreikanuskoiset karjalaiset joutuivat usein pakenemaan sotia Inkeriin ja Venäjälle. Sotien jälkeen kirkot rakennettiin uudelleen ja uudelleen. Luterilaisen kirkon voimakas vaikutus ja toiminta näkyi Karjalassa 1600- ja 1700- luvun alussa. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721 olot tasaantuivat Karjalassa. Kirkkojen rakentaminen aktivoitui ja seurakuntien toiminta vakiintui 1700- luvun lopulta 1900 luvun puoliväliin saakka. Vanhoja huonokuntoisia kirkkoja purettiin, tulipalot tuhosivat useita ja viimesotien seurauksena useat kirkot vaurioituivat pahoin tai tuhoutuivat täydellisesti. Kirjan laaja kuvitus ja ennen julkaisemattomat piirustukset kertovat Karjalan monimuotoisesta rakennus- ja kulttuuriperinnöstä. Kirjassa esitellään Karjalan kauniit kirkot ja tsasounat, niiden kansanomaista puuarkkitehtuuria.

”Viron apostoliset kirkot -Rovasti August Kaljukosken matkassa” on ensimmäinen suomenkielinen kuva- ja tietoteos eteläisen naapurimaamme ortodoksisista kirkoista. Rovasti August Kaljukosk (1921-2003) toimi 16 vuotta pappina Setumaalla, joka kuuluu Tarton ja Narvan ohella Viron vanhimpiin ortodoksialueisiin. Kirjan kulmakivenä ovat hänen keräämänsä kuvat ja tiedot, joita tekijä on täydentänyt lähdekirjallisuudella.Aineiston työstäminen on ollut haastavaa, sillä vanhat kuvat ja muistiinpanot ovat vaatineet huolellista tulkintaa. Viron apostolisista kirkoista kirjoittaessa historian pyörteet ovat vieneet mukanaan: ortodoksisen uskon leviäminen ja juurtuminen Viroon, kirkkorakennusten arkkitehtuurin kehitys ja seurakuntien kirjavat kohtalot ovat innoittaneet tekijän mielenkiinnon. Kirja on tekijän toinen kirkkoihin liittyvä merkittävä teos. Sotilaskirkkojen läsnäolo on nähtävissä Virossakin, mutta ei yhtä selkeänä kuin Suomessa, missä ortodoksisuuden kerrostumat ovat kuitenkin nuorempia. Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen katosi noin 80 prosenttia Viron kirkoista, kun mukaan lasketaan myös luterilaiset pyhäköt. Kadonneet kirkot on vihdoin nostettu unohduksesta tietoteoksen sivuille. Kirjan työstäminen on vaatinut näkövammaiselta tekijältä ulkopuoliseen apuun tukeutumista kuvien selvittelytyön ja materiaalin läpikäymisen osalta. Hän on käynyt yli kolmekymmentä kertaa Virossa ja tutustunut maan kirkkoihin rovasti Kaljukosken opastamana. Kirja on kiitos ja kunnianosoitus tietoviisaalle rovasti August Kaljukoskelle, joka tunnettiin kävelevänä kirkon ensyklopediana. Hänen jalanjälkensä ovat johdattaneet Viron apostolisen kirkon historiaan.