Timo Mäkelä

Sarjakuvan sankari Heikki Kaukoranta on ollut perustamassa Suomen Sarjakuvaseuraa, kirjoittanut suomalaisen sarjakuvan bibliografian ja vuonna 1972 yhdessä Jukka Kemppisen kanssa ensimmäisen suomenkielisen tietoteoksen Sarjakuvat sekä suomentanut niin Tinttiä, Lucky Lukea, Corto Maltesea kuin Krazy Katiakin - ja kääntäjänura vain jatkuu jatkumistaan. Kaiken sen ylistykseksi Sarjakuvamuseo julkaisee tämän juhlakirjan.Kirjassa Suomen Sarjakuvaseuran veteraanit ja uustulokkaat sekä sarjakuvapiirtäjät muistelevat, onnittelevat sekä valottavat mm. Tintin ja Corto Maltesen maailmaa uusista näkökulmista. Teoksen ulkoasu jäljittelee graafikko Harri Mannerin 1972 suunnittelemaa Sarjakuvat-kirjan kantta.Kirja sisältää suuren määrän tietoa, jota ei ole ollut aikaisemmin saatavissa.Toimittanut Juhani Tolvanen.

Schaumanin sisarukset syntyivät 1870-luvulla. Kaksi vuotta Sigridiä vanhempi Eugen päätyi kansallismarttyyriksi ammuttuaan kanraalikuvernööri Bobrikovin ja sen jälkeen itsensä. Kuvataiteilijana ja kriitikkona uran tehnyt Sigrid eli 101-vuotiaaksi ja osallistui vielä 1978 Amos Andersonin taidemuseossa järjestetyn satavuotisnäyttelynsä avajaisiin. Hän nousi yhdeksi kansallistaiteilijoistamme, vaikka maalasi mieluummin Ranskassa eikä ollut erityisen innostunut suomalaisesta maisemasta. Sarjakuvan tapahtumat nähdään Sigridin silmin. Hän seuraa sydän syrjällään, kuinka veli tavoittelee rakkautta ja tarkoitusta elämälleen. Sisarusten vahva yhteys säilyi Eugenin kuolemaan saakka. Senkin jälkeen isänmaan suuren pojan varjo seurasi Sigridiä.

Pari vuotta sitten Timo Mäkelä sai idean sarjakuvatarinoiden sarjasta, joka alkaisi keskiajalta ja etenisi tarina kerrallaan kohti nykyaikaa. Kuva ja usein myös teksti viittaavat kunkin aikakauden tyyliin. Tarinat käynnistyvät 1300-luvun Decameronen hengessä jatkuen barokin kautta 1800-luvun mestareihin ja viimein impressionisteihin. Lopussa on pieni kunnianosoitus Rene Magrittelle, jonka teokset ovat saaneet paljon huomiota Suomessakin, viimeksi Amos Rexin näyttelyssä Helsingissä talvella 2019.Taiteen historia on tulvillaan erikoisia, joskus traagisia mutta usein myös hullunhauskoja tarinoita ja tapauksia, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi. Esimerkiksi Goyan töitä käsittelevässä Hirviöitä-novellissa todellisuus voittaa taas kerran kuvitteellisen maailman. Impressionistit tulevat -tarinassa Mäkelä on käyttänyt pohjana 1970-luvulla ilmestynyttä pariisilaisen bulevardilehden pakinaa, jossa sarjakuvamestari päästää pidäkkeettömän huumorin kukkimaan. Taidokasta sarjakuvaa parempaa tapaa kertoa elävästi maalaustaiteen historiasta ja sen tekijöistä tuskin on olemassa.

Valokuvaaja Signe Branderin (1869-1942) ja sarjakuvataiteilija Timo Mäkelän (s. 1951) useita töitä yhdistää vuosisadan takainen Helsinki, jolloin vanhojen puukortteleiden tilalle nousi jykeviä Jugend-tyylisiä kivilinnoja. Vuonna 1906 perustettu Muinaismuistolautakunta - nimi saattaa kertoa jäsenistä siinä missä tehtävästäkin - uskoi yllättäen kaupunkikuvan suurista muutoksista kertovan kuvausurakan neiti Branderille. Naisia toki toimi jo tuolloin valokuvaajina, mutta nyt vaadittu raskaan kuvauskaluston siirtely ei ollut verrattavissa studiotyöhön.Sopimus irtisanottiin ilman tiedossa olevaa syytä vuonna 1913, mutta kuuden vuoden aikana ehti syntyä yli 900:n taidokkaan valokuvan kokoelma, joiden tallentamaa miljöötä Mäkelä on monissa teoksissaan hyödyntänyt. Nyt hän tekee sarjakuvallaan kunniaa valokuvaajalle itselleen.Mäkelän piirtämä neiti Brander ei ole uhriutuja. Hän on voimakastahtoinen, nokkela, huumorintajuinen ja myös sosiaalisesti taitava ammattilainen, joka taivuttelee paikalle sattuneet konstaapelitkin järjestelemään kaduntallaajia tarkoin harkittuihin sommitelmiin. Vaikka Signe Brander kuoli köyhyydessä, hänen uransa ei hiipunut vielä Helsinki-toimeksiannon päättymiseen. Myöhemmin hän ehti kuvata muun muassa noin kaksi tuhatta kartanoa eri puolilla Suomea.

Mestaripiirtäjän lapsuudenkuvaus vie elämän varhaisiin onnellisiin ja jännittäviin vaiheisiin. Muistikuvat ja nykyisyys elävät hivelevän kauniissa sarjakuvakirjassa, joka tarjoaa hienoja hetkiä kaiken ikäisille, vaikkapa yhdessä luettuna.Timo Mäkelä on pitkän piirtäjänuransa aikana käsitellyt jokseenkin kaikkia ihmisen ikäkausia. Töissä on ollut huumoria ja tragiikkaa, arkitodellisuutta ja mielikuvitusta. Lapsen kengissä on monipuolisen Mäkelän ensimmäinen lapsuuteen keskittyvä sarja ja se sisältää kaikkia edellä mainittuja. Jännitystäkin löytyy, varsinkin äidille ja ajoittain liiankin kanssa, kun pikkuveli valjastetaan yhä uusiin tehtäviin.Jo klassisessa vanhemman herran ajatuksia kuvanneessa Minun elämäni -sarjassa muisteltiin hetkittäin päähenkilön varhaisia vuosia, mutta nyt Timppa heittäytyy täysin rinnoin pienen ihmisen elämään tulkiten omia muistikuviaan karttuneen elämänkokemuksen läpi. Vaikka Lapsen kengissä sisältää paljon henkilökohtaista, esimerkiksi katoavan ja uudelleen tekijän elämään palaavan puunukke Paulin, tarinan lähtökohta ei ole ollut vain oman taustan kuvaus, vaan lapsuuteen liittyvät tunnelmat ja seikkailut yleisemminkin.

Timo Timppa Mäkelän (s. 1951) Minun elämäni -sarjakuva syntyi vuonna 2001 Mäkelän täytettyä 50 vuotta ja luotua Helsingin Sanomiin seniorisankarin, vanhemman herran, joka oli noin kymmenen vuotta tekijäänsä vanhempi. Näihin vuosiin asti viimeksi Suomen Kuvalehdessä Timppa on vaellellut vanhemman herran kanssa Helsingin kaduilla, joskus maaseudullakin poiketen, ja tallentanut taiturilliseen tapaansa tämän huomioita maailman menosta. Vanhempi herra ei ole kovinkaan harmissaan maailman muuttumisesta, mutta tekee rauhalliseen tapaansa teräviä arvioita monista uusista elämänilmiöistä.Kuuden vuoden odottelun jälkeen ilmestyy toinen kovakantinen, ulkoisesti valokuva-albumin oloinen Minun elämäni -kokoelma. Timpan hieno piirrosviiva ja siveltimellä tehty väritys muistuttavat, että taitava sarjakuvakerronta voi koskea kaikkia elämänvaiheita ja koskettaa kaiken ikäisiä lukijoita.

Sukellus kiehtovaan luomisprosessiin!Honore de Balzacin novelli Tuntematon mestariteos on kuvaus matkasta luomisprosessin pimeään ytimeen. Tarina on kiehtonut hypnoottisella voimallaan taiteilijoita, mm. vuonna 1931 Pablo Picasso julkaisi aiheen innoittamana sarjan käänteentekeviä etsauksia, ja novelliin perustuu myös uuden aallon nimimiehen Jacques Rivetten muutaman vuoden takainen kiitetty elokuva La belle noiseuse.Nyt tämä tarina on innoittanut Timo Mäkelää luomaan uuden nelivärisen sarjakuvateoksen, jonka päähenkilö, vanha mestari muistuttaa yllättävän paljon taiteilija Henri Matissea.

Venäjän hallinnon alla elävä vuoden 1909 Helsinki on elinvoimainen, taiteilijoiden, mesenaattien, kauppiaiden - ja rikollisten kaupunki.Timo Mäkelän sarjakuvateoksessa historiallinen Helsinki herää henkiin kuin elävä maalaus. Tarkka ajankuva ja arkkitehtuuri luovat taustan Emilin ja Sofin rakkaustarinalle, joka on samalla rakkaudentunnustus pääkaupungillemme.