Timo Parvela

Minä olen Ella. Olen jatkuvasti toisella luokalla. Meillä on mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli,ennen kuin meidän koulumme päätettiin lakkauttaa ja meidät siirrettiin uuteen, kymmenentuhannen oppilaan kouluun. Uudessa koulussa oli aika erikoista: Me tutustuimme siellä Annaan, joka oli eksynyt jo kolme kuukautta aiemmin, eikä ollut vieläkään löytänyt omaa luokkaansa. Käsityöluokassa oli sahanpurumyrsky, liikuntasalissa sata oppilasta pelasi pingistä ja ruokalassa tarjottiin mysteerimöykkyjä. Sen lisäksi siellä oli vielä Äf Yksi, poika johon ei saanut koskea, koska hänen isänsä halusi hänestä formulatähden. Ilman Marttia me olisimme olleet pulassa. Ai kukako on Martti? Hän on Karsserikeiju. Tietysti.

Toiminnantäyteinen Sammon vartijat -trilogia on klassinen seikkailufantasia, joka ei kätke ekologista sanomaansa! Sen ensimmäiselle osalle Tuliterälle myönnettiin vuoden 2007 Topelius-palkinto parhaasta nuortenkirjasta.Osa sen paloista vaipui mereen, osan aallot kuljettivat rannoille, missä ne toivat vaurautta ihmisille. Kaksi suurinta kappaletta Väinämöinen keräsi ja kätki. Hävinnyt Louhi puolestaan vei mukanaan Sammon kannen, mutta vannoi vielä kostavansa ihmisille. Kirouksessaan hän lupasi kuivuutta, kylmyyttä, tauteja ja viljan kuihtumista. Sanalla sanoen: ilmastonmuutosta.Ahti ja Ilmari ovat epätodennäköiset ystävykset, sillä niin erilaisia he ovat. Ahti on komea, kiivas ja hyväpuheinen. Ilmari taas on vähäsanainen ja vetäytyvä. Heitä kuitenkin yhdistää surullinen kohtalo: kummankin isä on vuotta aiemmin kadonnut. Pojat esiintyvät kevätjuhlassa. Kanteleensoitto päättyy katastrofiin, kun kesken Ahdin soolon rehtori vaipuu kaulaansa myöten koulun pihanurmeen.Jo sukupolvien ajan ovat Sammon vartijat varjelleet Sammon sirpaleita estääkseen Louhen koston ja säilyttääkseen maapallon elinkelpoisena. Pohjolan mahti on kuitenkin taas vahvistumassa ja Louhi aikoo koota Sammon uudelleen. Murusia etsiessään hän on keinoja kaihtamatta valmis tuhoamaan tieltään kaiken. Maailmaa uhkaa kuivuus, köyhyys ja lopulta auringon pimeneminen. Ilmari ja Ahti saavat tietää olevansa Sammon vartijoiden perillisiä. Isien kadottua on heidän vuoronsa. Apunaan Ilmarin neuvokas isosisko Anni, maaginen kannel sekä Väinämöisen miekka, Tuliterä, he lähtevät matkalle, josta riippuu koko maapallon kohtalo. Sammon vartijat jatkaa Sammon tarinaa siitä mihin Kalevala jäi."Timo Parvela liittyy hauskalla tavalla Sammon tulkitsijoiden joukkoon. Folkloristit ihmettelevät ja pähkäilevät, Parvela sen sijaan ratkoo salaisuuden kirjailijan vapaudella. Kertomuksessa rakentuu hienoja kaaria nykyhetken ja kalevalaisen menneisyyden välille."- Ismo Loivamaa, Ilkka 14.11.2007

Heute war wieder so ein lustiger Schultag: Der Lehrer hat selbst gesagt, Pekka dürfe die Seife nicht mit ins Schwimmbecken nehmen. Da hat Pekka sie eben an den Beckenrand gelegt. Natürlich ist der Lehrer darauf ausgerutscht ... Und weil nirgendwo sonst so komische Sachen wie in der Schule passieren, gehen Ella und ihre Freunde richtig gern zur Schule. Das Buch für die Schultüte, mit witzigen Illustrationen von Sabine Wilharm - zum Vorlesen und ersten Selberlesen!

Minä olen Ella. Olen aina vaan toisella luokalla. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä meillä on tosi mukava luokka ja mukava opettaja. Tai oli ennen kuin Paavo tuli.Paavo on nimittäin aika kova kilpailemaan. Hänellä on enemmän läksyjä, painavampi koululaukku ja useampia isiä kuin kenelläkään meistä. Tuukka tosin on varma, että Paavo vain huijaa. Siksi he löivät karmean vedon, jonka seurauksena Paavo joutui pulaan ja meidän oli pelastettava hänet.Suosikkisarjan 12. kirjassa Ella ja kaverit seikkailevat suurkaupungissa. He vierailevat muotinäytöksessä, eksyvät, löytyvät, naamioituvat, hajaantuvat, keksivät uuden kansallislaulun, joutuvat pulaan, pelastuvat, syövät opettajan spagetit ja lopuksi he tietysti valtaavat televisioaseman. Ihan tavallinen lauantaipäivä siis.- Minä voitin, Paavo riemuitsi, kun me jälleen kerran laahustimme hänen luokseen. - Ei elämä ole kilpailu, Tuukka tuhahti. - Tänään oli pitkä päivä, huokasi Hanna. - Minun päiväni oli paljon pidempi, huokasi Paavo. - Minun koululaukkuni painaa kamalasti, valitti Tiina. - Minun laukkuni painaa niin kamalasti, että se piti tuoda kouluun traktorilla, valitti Paavo. - Opettaja antoi ihan liikaa läksyjä. Äiti ei millään ehdi tehdä näitä kaikkia, marisi Samppa. - Minun opettajani antoi niin paljon liikaa läksyjä, että äidin on vuokrattava teollisuushalli ja palkattava työntekijöitä niitä varten, Paavo marisi. - Sinulla on sama opettaja kuin meillä muilla, huomautti Tuukka. - Minun opettajani on niin sama, että kaikki luulevat häntä kaksosiksi, huomautti Paavo.Kirkkonummelaisen Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjoja luetaan ympäri maailmaa, erityisesti Saksassa hänen suosionsa on valtaisaa. Parvela tunnetaan myös käsikirjoittajana sekä kolumnistina.

- Minä rakastan teitä, sanoi opettaja - Minä rakastan myös työtäni. Minun sormiani syyhyttää päästä kylvämään kultaisia tiedonjyviä. Minun pääni porisee uusia ideoita ja sydämeni pakahtuu tarpeesta ohjata teitä. Minä levitän teidän yllenne tiedon viitan, joka lämmittää teidän puutteessa palelevat aivonne. Minä varjelen teitä väärän tiedon seireeneiltä, jotka houkuttaen huhuilevat korviinne. Kun roskatieto nostaa pahan maun huulillenne, saa vatsanne kivistämään ja suolenne kurnimaan, minä olen teidän elvyttävä kuituvalmisteenne. Muuten oli hiljaista, mutta Hannan leukanivelistä kuului naksahdus, kun hänen suunsa loksahti auki. Minä puraisin vahingossa lyijykynäni poikki. Tuukka tirskahti hermostuneesti ja Tiina nyyhkäisi liikutuksesta. Pukari uhkasi pakahduttaa opettajaa tiedonjyvään, jos hänen täytyisi rakastaa ketään. Samppa rupesi itkemään. Hän halusi lähteä kotiin, koska opettaja oli hänen mielestään jotenkin pelottava. - Minä tiedän tämän unen. Seuraavaksi opettaja pullistuu palloksi, nousee lentoon ja minä ammun häntä ritsalla takapuoleen ja sitten kuuluu kamala pörinä. Älkää herättäkö minua, pyysi Pate. Ella kavereineen on varma, että opettaja on kipeä. He päättävät auttaa opettajaa ja parantaa hänet. Tarvitaan ainakin karanteeni, jättiläisliito-orava, koulutarkastaja, paljon sivistystä, intiaanipäähine, lakiesitys ja uutisten loppukevennys, ennen kuin opettaja tokenee ja kaikki on taas ennallaan. Vai onko sittenkään? Yhdestoista Ella-kirja ei tarjoa yllätyksiä. Se on nimittäin täynnä niitä, kuten kaikki aikaisemmatkin. Ella ja kaverit pelastavat opettajan!

Ellalla on mukavia ystäviä, mukava luokka ja mukava opettaja. Kaikki olisikin oikein mukavaa, ellei Patea uhkaisi luokallejääminen ja opettajaa häätö. Pate ei nimittäin osaa kertotaulua, sillä hänen mielestään tuleva rokkistara ei sellaista tarvitse. Hänen managerinsa opettelee sen hänen puolestaan. Opettajaa puolestaan uhkaa häätö, koska hänen koiransa ulvovat öisin ja isännöitsijä päivisin. Onneksi Tuukka keksii suunnitelman. Kaikki ongelmat ratkeavat, kun Ellan luokka saa hankituksi opettajalle laivan. Opettaja voi muuttaa merille koiriensa kanssa eikä voi jättää Patea luokalleen, koska on merillä koiriensa kanssa. Pate puolestaan voi tehdä ensiesiintymisensä opettajan jäähyväiskonsertissa. Hänestä tulee kuuluisa, hän saa managerin eikä tarvitse kertotaulua. Tuukka on nero.