Tomi Kontio

Näätä on hankkinut ikivanhan television. Se ei toimi, mutta iltaisin Koira, Kissa ja Näätä kuvittelevat siihen ohjelmia, ikuisesti jatkuvia saippuaoopperoita. Ulkona kevät on kuitenkin kauneimmillaan - on tehtävä... matka. Näätä pyytää Kissaa ja Koiraa saattajikseen. Hän neuvoo heitä, vannottaa ja lohduttaa: he eivät koskaan jää yksin. He ovat maailmassa vailla omistajaa, mutta heidät on leimattu ystävän rakkaudella. Ystävän, josta jää vain kaunis, mykkä muisto. Mutta kun katsoo pimeää ruutua, se alkaa elää.Tämä sylinlämmin kirja tarjoaa rohkeutta surra ja alkaa aina alusta, sanoja hiljaisuudelle ikään katsomatta. Se on rakastetun sarjan salainen päätösosa.

Eräänä aurinkoisena päivänä koira nimeltään Kissa ja ihminen nimeltään Näätä istuskelevat kukkulan laella ja katselevat alapuolellaan levittäytyvän sataman vilkasta hyörinää, saapuvia laivoja, lähteviä laivoja, kiireisiä trukkeja ja suuria kontteja liikuttelevia nostureita. Äkkiä nämä lempeät laitapuolen kulkijat huomaavat, että yhdestä laivasta ilmestyy säihkyväsilmäinen kissa. Koiraa nimeltään Kissa jännittää pienen, salaperäisen ja lumoavan olennon näkeminen. Eikä kissa suinkaan väistä tätä kukkulan laella istuvaa parivaljakkoa vaan alkaa kavutakissamaisen arvokkaasti heitä kohti...Koira nimeltään Kissa tapaa kissan on lämmin kertomus rajoja murtavasta ystävyydestä, peloista ja niiden voittamisesta. Se on kertomus vähäväkisistä mutta suurisydämisistä olennoista, joiden elämän loisto syntyy lempeydestä maailmaa ja kaikkia sen asukkeja kohtaan.

Koira nimeltään Kissa, Kissa nimeltään Koira sekä puliukko nimeltään Näätä ovat parhaita ystävyksiä. Heillä ei ole juurikaan omaisuutta, mutta heidän elämänsä täyttää ystävyys ja rakkaus, kaikkia ja kaikkea kohtaan.Rautatieasemalla Kissaa lähestyy pieni tyttö, joka huolestuu resuisesta joukkiosta ja kysyy Kissalta, eikö tällä ole kotia. Kun tyttö häviää ihmisvilinään, Kissan sydämen valtaa kaipaus. Vaikka hän nauttiikin vapaudesta ja vaeltelusta, ovat talvet ankaria ja jatkuva kulkeminen raskasta. Hän ymmärtää kaipaavansa kotia, kodin turvaa. Näädän mielestä heillä on kaikki hyvin, mutta Kissa ja Koira ovat eri mieltä. ”Ystävyys ei lämmitä palelevaa”, Koira naukaisee Näädälle.Tästä alkaa kolmikon vaellus kohti kotia. Löytävätkö he sen vai jäävätkö siltojen katveet ja kauppakeskusten tuulikaapit kulkijoiden kohtaloksi?

Serlachiuksen taidekokoelman takana on kiehtova tarina, jossa kietoutuvat yhteen taide, historia, arkkitehtuuri, metsä ja suomalaisuus. Kirja kertoo Serlachiuksista taide-elämän tukijoina, paperiyhtiön johdossa ja mänttäläisen ihanneyhteiskunnan rakentajina. Mäntän patruunat ja heidän perustamansa metsäteollisuusyhteisön asukkaat rakensivat pienestä kotikaupungistaan valtakunnallisen ja kansainvälisen keskuksen, jolla on vahva paperin ja taiteen luoma identiteetti. Mesenaatteina Serlachiukset tukivat taiteilijoita ja perustivat Mänttään ainutlaatuisen taidekokoelman. Kirja avaa mesenoinnin historiaa myös yleisemmin, Mediceistä Rockefellereihin.Mäntän ensimmäinen patruuna G. A. Serlachius löysi 1800-luvun lopulla nuoren Akseli Gallen-Kallelan ja Emil Wikströmin tukien heitä rahallisesti ja tilausteoksilla. Gösta Serlachius jatkoi suomalaisten taiteilijoiden tukemista ja perusti 1933 taidesäätiön kasvavan taidekokoelmansa turvaksi. R. Erik Serlachius ja Gustaf Serlachius jatkoivat taidesäätiön kehittämistä. Kirjan tarina laajentuu taiteen tukemisesta Mäntän kehittymiseen. Mäntästä muodostui Serlachius-yhtiön myötä vauras pieni teollisuusyhteisö, jota esiteltiin 1950-1960-luvuilla suomalaisena ihanneyhteisönä ja johon kävivät tutustumassa niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin arvovieraat.

Italiassa voi vaeltaa monella tavalla, patikoida huikeissa alppimaisemissa jäätiköiden reunamilla tai Amalfin rannikon postikorttimiljöössä. Mutta Italiassa voi myös flaneerata ja vetelehtiä kaupunkien kujilla ja kaduilla, etsiä historiaa ja taidetta tai haistella nykytrendejä ja nähdä vaikkapa perinteisen viinimaan ojentavan pikkusormensa käsityöläisoluiden runsaalle kirjolle.Vaelluksia Italiassa vie lukijan erilaisten polkujen ja teiden äärelle: miltä Italia näyttää matkailuauton ikkunoista katsottuna, mitä lukuisat agriturismiin keskittyvät tilat tarjoavat matkailijalle tai minkälaisia historiallisia kerroksia napolilainen kirjailija löytää kuhisevasta kotikaupungistaan. Lukija pääsee kirjassa myös vaeltamaan kuvataiteilija Nanna Suden mieleen, kun hänen arkinen koiranpissatuskierroksensa Roomassa muuttuu siveltimenvedoiksi. Entä minkälainen polku syntyy, kun yhdistetään jylhät dolomiitit, italialainen viini ja kokeellinen runoilija?Tämä kirja pistää menojalan vipattamaan ja herättää aistit. Andiamo!Vaelluksia Italiassa on Markku Kaskelan ja Tomi Kontion kolmas Italia-kirja. Aiemmin heiltä on ilmestynyt Avain-kustantamon kautta Puhuvan talon tarinoita nella citta eterna ja Minun Italiani - Saapasmaan suomalaistarinat.

The history of the Serlachius art collection is an intriguing story that weaves together art, history, architecture, forestry, and Finnish identity. This book celebrates the enduring contribution made by the Serlachius family as patrons of the arts, leaders of a paper conglomerate, and builders of an ideal community. The patrons of Mänttä and the residents of its mill community transformed their small hometown into an internationally noted cultural destination with an identity strongly linked to papermaking and art. The Serlachius family supported many artists and assembled a unique art collection in Mänttä. This book also takes a wider look at the history of patronage from the Medici to the Rockefellers.Mänttä's first patron, G.A. Serlachius, discovered the young Akseli Gallen-Kallela and Emil Wikström in the late 19th century. The industrialist supported them financially and personally commissioned numerous artworks for his collection. His patronage was carried on by Gösta Serlachius, who in 1933 established a foundation to manage the family's growing art collection. The foundation's work was later continued by Gösta's successors, R. Erik Serlachius and Gustaf Serlachius. From the theme of patronage, the book expands its focus to take a wider look at the history of Mänttä, a former backwater which the Serlachius enterprise transformed into a prosperous industrial town. In the 1950s and 1960s, Mänttä was presented to Finnish visitors and foreign dignitaries as the ideal Finnish community.

Koira nimeltään Kissa lähtee Näädän ja Koira-nimisen kissan kanssa Saanatunturin kupeeseen pitämään seuraa uudelle ystävälleen, tytölle nimeltään Tiikeri. Alkukesän Lapin hehkuva loisto ja taukoamaton linnunlaulu lumoavat Vuosaaren satamaan tottuneet samoojat. Kirkkaana iltana nuotion äärellä kuukkeli kurluttaa heille avunpyynnön: tarunhohtoinen naali on palannut pesimään, mutta yksinäinen kettu väijyy pesän suulla. Voisiko lämmöllä ja rakkaudella neuvotella?

En hund som heter katt är en berättelse om en annorlunda vänskap mellan två ensamma individer. Den handlar om att acceptera olikheter, att se människor utan fördomar och vikten av att se bortom ytan. Den humoristiska och bitterljuva boken visar livet i alla dess former. Även de av oss som har det allra svårast kan uppleva glädje och lycka. Tomi Kontio är en ansedd finländsk poet, och denna bok är också högst poetisk i sin bild av utanförskap bland människor och djur. År 2016 nominerades boken till Nordiska rådets barn- och ungdomslitteraturpris och till IBBY:s hederslista för illustrationen av Elina Warsta.

Tunturi on tausta, jota vasten elämän hetket erottuvat. Siellä vartalo osuu johonkin elottomaan ja kovaan, mutta uppoaa myös kurjenkanervaan ja niin syviin jokiin, ettei niiden yli voi kahlata. Vain niiden pintaa voi kuvata. Ja silloin käy mahdolliseksi koskea sitä, mikä on poissa.Kontion runot kantavat valtavaa painoa näennäisen keveästi. Ne käsittelevät suvereenilla ilmaisulla rakkautta ja eroa, kasvua ja kasvatusta, surua ja iloitsemista, mutta myös runoilijan työkaluja. Ne ovat puhdasta Lapin luontorunoutta: maisema herättää todistajansa taakan ja tarjoaa muotoja tämän muistoille. Samassa tuntuu jälleen, että on jotakin ikuista ja muinaista, jota vasten kaikella hetkelliselläkin on arvonsa.Tunturin luokse, rakkaan merkitsee Tomi Kontion 30-vuotista taiteilijauraa. Se on hänen kahdeksas runokokoelmansa.

Nomadina suurenmoisessa luonnossa Suomen neljäkymmentä kansallispuistoa ovat seikkailevan retkeilijän aarreaitta. Kun digiähky uhkaa ja asutuskeskusten hälinä käy sietämättömäksi, kannattaa pakata rinkka ja lähteä korpeen ja suunnata kulkunsa Suomen suurenmoiseen luontoon. Kansallispuistot eivät suinkaan ole pelkästään eräjormien valtakuntaa, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen aktiviteettiin kaikenkuntoisille ja -ikäisille ihmisille. Kajakkiretkeilyä Kolovedellä, kummituksia Syötteellä, paratiisielämää Koilliskairassa, taide-elämyksiä Hossassa, majakkabongailua Selkämerellä... Viehättävän Vuori-Kalajan lammen rantaan voi patikoida pientenkin lasten kanssa paistamaan tikkupullaa. Ja kun alkaa kuulla korvissaan kansallispuistojen kutsun, korpimaan rauhoittavan hyminän, voi pakata kankaisen mökkinsä rinkkaan ja suunnata kulkunsa Lemmenjoen erämaa-alueille, kerätä käyttövetensä kirkasvetisistä tunturipuroista, istua tunturipaljakalla ihailemassa sinertävän eri värejä ja tietöntä kairaa - kokea rauhaa, josta kaupungissa ei osannut edes uneksia. Kansallispuistojen kutsu valittiin Vuoden matkakirjaksi vuonna 2020 ja Vuoden luontokirjaksi 2021.

Nuutti ja hänen isänsä asuvat kahdestaan Kalliossa. Koti on siisti, ylimääräinen on siivottu pois. Disainin pitää olla yksinkertaista ja kaunista, skandinaavista, isä sanoo. Koulukaveri Selman äiti on sanonut, että Nuutin isä on hipsteri. Mutta mikä on hipsteri? Ehkä jokin lintu? Selman äiti on sanonut, että hipstereillä on pitkä parta, ne ajavat oudoilla polkupyörillä ja päässä niillä on kustoopipo. Kieltämättä se täsmää isään. Isä on myös hankkinut blenderin.Nuutti ja Selma päättävät ottaa asiasta selvää. He lintsaavat koulusta ja seuraavat Nuutin isää salaa töihin, kahvilaan nimeltä &Appi. He näkevät kevään merkkejä Töölönlahdella, pohtivat linnunlaulua ja jakavat yksinäisyyttään. Selman äiti on pakottamassa häntä yksin kesäleirille. Nuutti muistaa äitinsä vain vehreinä välähdyksinä.Isäni on hipsteri hykerryttää huumorillaan ja käy vaivihkaa syvälle tunteisiin. Se on kertomus yhteisestä menetyksestä, jolle isä ja poika alkavat löytää tavan puhua. Siinä piilee uusien ystävyyksien alku.

Koira nimeltään Kissa, kissa nimeltään Koira sekä puliukko nimeltään Näätä ovat parhaita ystävyksiä, jotka ovat löytäneet majapaikakseen hylätyn kontin. Kun heillä on sydän täynnä lämpöä kaikkia ja kaikkea kohtaan, ei heiltä miltään puutu. Jouluaattona he ihmettelevät Helsingin keskustassa, miten kiire ja hyörinä on tiessään. Ihmiset ovat menneet läheistensä luo. Yksinäiset ovat tänään kahta yksinäisempiä, mutta kolmikko on etuoikeutettu, kun heillä on toisensa.Kotiin päin palatessaan he ovat uteliaita näkemään, kuinka muut viettävät joulua. Eräs tyttö huomaa heidät ja otaksuu Näädän olevan joulupukki. ”No sovitaan, että minä olen sitten sellainen köyhän miehen joulupukki”, Näätä naurahtaa. Eihän hänellä ole poroakaan. Mutta arvaamatta kohtaamisesta kehkeytyy joulun ihme. Siinä maistuu se, mikä joulussa on tärkeintä, ja se voittaa jopa savusilakat.Tomi Kontio (s.1966) on Suomen tunnetuimpia nykyrunoilijoita. Hänen ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissa (2015) oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi ja Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (2019) Finlandia Junior -palkinnon saajaksi. Kontion lastenkirja Keväällä isä sai siivet voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2000.Elina Warsta (s. 1979) on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hänelle myönnettiin Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 2016.

Saattaa, olla kulkee kuoleman ja rakkauden tyhjyyksissä, aukoissa ja kirjaimissa. Toisen ihmisen koskettamisesta ja rakastamisen yrityksistä ei ole pitkä matka menettämiseen ja poissaoloon. Poissaoleva on todempaa kuin asia tai ihminen, jota sanoin ja kosketuksin yrittää hahmottaa. On mahdotonta tavoittaa omaa tai toisen olemassaoloa, piirteitä ja tunteita, mutta samalla yritys on edellytys elämälle, jakamiselle.Runoissa haudataan ja katsotaan kuolevaa, jo kuollutta. Samalla painavuudella niissä nojataan rakastettuun, ihoon, lämpöön. Kirjaimien ja sanojen välit piirtävät kipeää tekeviä kuvia siitä, miten kieli ei tavoita sitä, mikä totta oli. Kontiolla on ylimaallinen kyky kirjoittaa elämämme suurimmista: rakkaudesta ja kuolemasta. Saattoväen hiljaisuudella ja kunnioituksella runot katsovat sinua, minua, meitä ja sanojamme. Niiden säkeet silittävät, kuiskaavat: ”Shh, älä pelkää. Me kuolemme kaikki, minusta jää tahra, joka pyyhitään, sinusta kuva, seinälle.”

Eino Leino, Alvar Aalto, Jean Sibelius... Italia on kiehtonut monia suomalaisia taiteilijoita, mutta myös kulinaristeja, urheilijoita, urheiluhulluja ja tavallisia kadun miehiä ja naisia. Jokin Italian kaoottisessa harmoniassa tai harmonisessa kaaoksessa vetoaa pohjoiseen mieleemme: oli se sitten ruoka, taide, jalkapallo tai pittoreskit kylät ja värikkäinä kuhisevat kaupungit. Italia ei ole vain yksi. Se on monta. Ja jokaiselle Italiaan lumoutuneelle maa muodostuu omanlaisekseen: minun Italiakseni.Minun Italiani kirja pursuaa kertomuksia ja kokemuksia. Äänessä ovat suomalaiset, joilla on erityinensuhde tähän suurenmoiseen maahan; he ovat joko asuneet Italiassa pidempään tai vierailevat Apenniinien niemimaalla tuon tuosta.Kirja on matka pohjoisesta etelään, se sisältää puheenvuoroja elämän useilta eri alueilta. Lisänä on persoonallisia vinkkejä Italian kävijöille, ensikertalaisille ja edistyneille. Mukana viinit ja ruoka, pyöräily ja jalkapallo, muotoilu ja taide, historia ja nykypäivä. Kiintopisteinä niin Milano, Verona, Rooma, Napoli kuin Palermo.Minun Italiani - Saapasmaan suomalaistarinat on kiehtova lukupaketti, tietoa ja elämyksiä matkalla nykypäivän italialaisuuteen.

Puhuvan talon tarinoita: La Dolce Vita on kirja Ikuisesta kaupungista.Roomassa sijaitsee pieni palanen Suomea, aivan Villa Borghesen naapurissa. Suomen suurlähetystön residenssi on kymmenien tarinoiden, ihmisten ja persoonien talo. Se on samalla kertaa irrallaan ajasta ja kiinni siinä. Talon historia on monipolvinen. Arjen pienet tarinat kulkevat suurten mullistusten rinnalla.Puhuvan talon tarinoita: La Dolce Vita sisältää kertomuksia residenssin asukkaista ja työntekijöistä, suurlähettiläistä ja palveluskunnasta, vieraista ja talon alkuperäisistä omistajista. Kertomukset eivät jää vain talon muurien sisäpuolelle vaan rönsyilevät Rooman kaduille, ja kauemmaksikin. Kirja vie valloittavalle matkalle halki ajan ja uskomusten, tiedon ja tarun. Se tarjoaa kaikille Roomasta kiinnostuneille kiehtovan tarkastelukulman urbs aeternaan, ikuiseen kaupunkiin.

Kuviot tähdistä, kengät maailmasta kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen Kontion kahdenkymmenen vuoden mittaisen uran aikana julkaistut runot alkaen palkitusta debyyttikokoelmasta Tanssisalitaivaan alla ja päättyen viimeisimpään, vuonna 2011 julkaistuun kokoelmaan Ilman nimeä olisit valoa. Mukana on myös Kontion riemastuttavia nuortenrunoja, jotka on aiemmin julkaistu teoksessa Runo vieköön (toim. Kari Levola, Tammi 2009) ja teoksessa Lauri Lyyra: Lyyran harhautukset (WSOYpro, 2011). Näiden runojen saaminen samaan niteeseen on merkkitapaus Tomi Kontion vannoutuneille faneille. Samalla se on portti Kontion tarkkanäköiseen, yhtä aikaa hauraaseen ja kovaan kielellä leikittelyn maailmaan kaikille niille, jotka eivät vielä ole sinne löytäneet. Kirja julkaistaan Teos-kustantamon 10-vuotisjuhlassa 22. tammikuuta 2014.

Av detta möte lär sig Katt att kärleken inte försvinner när de två sträcker ut en hand till en tredje vän. – Tomi Kontio är en ansedd finländsk poet, och denna bok är också högst poetisk i sin bild av vänskap bland människor och djur.

Entä jos itsenäisyys merkitsee yksinäisyyttä ja yksinäisyys surua? Entä jos oikeasta ystävästä tulee kodittomalle koti ja osattomalle osa, elämälle tarkoitus ja suunta? Koira nimeltään kissa kertoo orvosta ja sekarotuisesta koirarukasta, joka sai äidiltään elämänohjeen, että keneenkään ei pidä luottaa. Ja läksiäislahjaksi nimen Kissa. Koska kissat ovat itsenäisiä. Ja itsenäiset pärjäävät maailmassa. Tomi Kontion pakahduttavan kaunis tarina ja Elina Warstan yhtä aikaa lempeä ja pehmeän humoristinen kuvamaailma rakentavat sellaisen merkitysten vuoropuhelun, että tätä kirjaa ei voi lukea lumoutumatta. Eikä oppimatta kosolti ystävyyden merkityksestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kirja on suunnattu 3-9-vuotiaille, mutta Kontion kekseliäs kieli luo tekstiin tasoja, joista isommatkin lapset ja myös aikuiset nauttivat. Mutta halusiko koira nimeltä Kissa olla itsenäinen? Hän lähti pohjoisesta etelään ja päätyi kaupunkiin nimeltä Helsinki. Hän kohtasi toisia koiria, puhdasrotuisia ja ylväitä. Ystävää hän ei kohdannut. Mutta eräänä aamuna hän löysi aaltopahvien alta takkupartaisen miehen. Mies ilmoitti nimekseen Näätä.