Tomi Moisio

Erwin Wurmin retrospektiivisen näyttelyn yhteydessä julkaistu teos. Artikkelien kirjoittajina Max Hollein, Jarkko S. Tuusvuori ja Tomi Moisio. Esipuhe museonjohtaja Päivi Loimaala ja näyttelyamanuenssi Sarianne Soikkonen.

Eero Nelimarkka (1891-1977) was a versatile painter whose long and eventful career extended from the 1910s to his final years in the 1970s. This richly illustrated catalogue, published in conjunction with the exhibition at Ateneum, is the first comprehensive survey of Nelimarkka's life's work.Drawing on the latest art-historical research, the texts in this publication shed light on aspects of the artist that have previously received little attention. Nelimarkka's work has been regarded as central to the formation of Finnish identity, yet his art also reflected international trends. His œuvre is characterised by Modernist experimentation and a subtle sense of uncanniness, as well as by deep religiosity and a strong attachment to the Ostrobothnian landscape and agrarian milieu.

Eero Nelimarkka (1891-1977) var en mångsidig konstmålare vars långa och händelserika karriär sträckte sig ända från 1910-talet till de sista levnadsåren på 1970-talet. Den rikligt illustrerade utställningskatalogen som publiceras i samband med Ateneums utställning är den första omfattande översikten över Nelimarkkas hela produktion. Artiklarna grundar sig på den nyaste konsthistoriska forskningen och belyser också sidor av den kände konstnären som fått mindre uppmärksamhet. Nelimarkkas konst har ansetts vara betydande för uppkomsten av den finländska identiteten, men hans konst var också internationell. Hans verk präglas av modernistiska experiment och en odefinierbar underlighet, men också av djup religiositet och en hängivenhet till det österbottniska landskapet och allmogemiljön där.

Ateneumin taidemuseon Eero Nelimarkka -näyttelyn (13.3.-13.9.2026) suomenkielinen näyttelyjulkaisu. Eero Nelimarkka (1891-1977) oli monipuolinen taidemaalari, jonka pitkä ja vaiheikas ura jatkui 1910-luvulta aina viimeisiin elinvuosiin 1970-luvulla. Ateneumin näyttelyn yhteydessä julkaistava runsaasti kuvitettu näyttelyluettelo on ensimmäinen laaja katsaus Nelimarkan koko tuotantoon. Uusimpaan taidehistorialliseen tutkimukseen perustuvat artikkelit esittelevät tunnetusta taiteilijasta myös vähemmälle huomiolle jääneitä puolia. Nelimarkan taide on nähty merkittävänä suomalaisen identiteetin rakentumiselle, mutta hänen taiteensa oli myös kansainvälistä. Hänen teoksiaan leimaavat niin modernistiset kokeilut ja määrittelemätön outous kuin myös syvä uskonnollisuus sekä kiinnittyminen pohjalaiseen maisemaan ja talonpoikaisympäristöön.

Eräs 1600-luvun alankomaalaisen taiteen suurista arvoituksista on nimikirjaimilla I.S. maalauksia signeeranneen taiteilijan identiteetti. Tämän salaperäisen mestarin teoksia on merkittävissä taidekokoelmissa, vaikka tunnettu tuotanto ei kovin laaja olekaan. Rembrandtin koulukuntaan luettu Monogrammisti I.S. tunnetaan parhaiten maalauksista, jotka kuvaavat iäkkäitä ihmisiä sekä tutkijoita työhuoneissaan. Monogrammisti I.S.:n maalauksissa on runsaasti tyylillisiä vaikutteita muilta Leidenissa vaikuttaneilta taiteilijoilta, kuten Rembrandtilta, Jan Lievensiltä ja Gerrit Doulta, mutta teoksissa kuvattujen henkilöiden vaatteet ja kasvonpiirteet viittaavat Skandinaviaan ja itäiseen Eurooppaan.Näyttely- ja tutkimusprojekti Monogrammisti I.S. - Rembrandtin arvoituksellinen aikalainen on yhteistyö Serlachiuksen ja Leidenissa Alankomaissa sijaitsevan Museum de Lakenhalin kesken.Tämä kirja on ensimmäinen kattava tutkimus, joka Monogrammisti I.S.:n tuotannosta on koskaan julkaistu. Sen ovat toimittaneet näyttelyn kuraattorit Tomi Moisio ja Janneke van Asperen. Kuraattorien artikkelien lisäksi julkaisu sisältää valaisevan esseen, jonka ovat kirjoittaneet vanhan alankomaalaisen taiteen arvostetut asiantuntijat, professorit Volker Manuth ja Marieke de Winkel, jotka ovat tutkineet tämän arvoituksellisen taiteilijan tuotantoa jo vuosien ajan.One of the great mysteries of 17th century Dutch art is the identity of the artist known as Master I.S. While limited in number, the paintings of this enigmatic artist hold a prominent place in major art collections around the world. Counted among the artists of the School of Rembrandt, Master I.S. is best known for studies of elderly people and scholars in their studios. The painter's known oeuvre is closely associated with Leiden artists such as Rembrandt, Jan Lievens and Gerrit Dou but also suggests links with Scandinavia and Eastern Europe. The exhibition and research project Master I.S. - Enigmatic Contemporary of Rembrandt is a collaboration between Serlachius Museums in Mänttä, Finland and Museum De Lakenhal in Leiden, the Netherlands. This book is the first comprehensive study of the artist's career ever to be published. It is edited by the curators of the exhibition, Tomi Moisio and Janneke van Asperen. In addition to contributions by the curators, it contains an elucidatory essay by renowned experts of Dutch art, professors Volker Manuth and Marieke de Winkel, who have been studying the oeuvre of this mysterious artist for many years.

Naamiot - Vaihtuvia identiteettejä antiikista nykytaiteeseen tutkii naamion käyttämisen merkityksiä osana ihmiskunnan historiaa. Esihistoriallisista ajoista asti ihminen on tuntenut tarvetta kätkeä oma identiteettinsä tilapäisesti, tai vaihtaa sitä kokonaan. Naamioitumisen kulttuurihistorialliset merkitykset ovat vaihdelleet eri aikoina eri puolilla maailmaa, mutta se on suosittua myös nykyisin, kun omaa identiteettiä muokataan alinomaa esimerkiksi digitaalisilla alustoilla. Koronapandemia puolestaan palautti ihmisten mieliin sen, että maskeja on käytetty myös suojautumiseen. Kirja tarkastelee naamioaihetta antiikista 1900-luvun avantgarden kautta nykytaiteeseen, ja sen on toimittanut italialainen taidehistorioitsija Lorella Scacco.Masks - Multiple Identities from Antiquity to Contemporary Art explores the meanings of mask-wearing as part of human history. Since prehistoric times, humans have felt compelled to hide their identity temporarily, or even to change it completely. The cultural and historical meanings of masquerading have varied over time in different parts of the world, but mask-wearing still remains popular today, especially as part of identity play on digital platforms, for example. The coronavirus pandemic in turn served as a reminder of an early function performed by masks: that of providing protection. This book edited by the Italian art historian Lorella Scacco examines the history of the mask motif spanning from classical antiquity through the 20th century avant-garde to contemporary art.

Harry Kivijärvi (1931-2010) was one of Finland's best-known - and most international - sculptors. The artist, whose primary material was black stone, has been described as carrying on the age-old dialogue between humankind and stone. While aware of the long tradition behind him, Kivijärvi succeeded in finding his own distinctive expression that placed him in the ranks of the modernists. He was active on the Finnish art scene and was concerned to preserve the craft of stone working. Time of Stone situates Kivijärvi's art in the long lineage of stone sculpture by juxtaposing his works with those of six contemporary sculptors: Maria Duncker, Timo Hannunen, Aaron Heino, Anne Koskinen, Laura Könönen and Ville Mäkikoskela. Each of them sets their own characteristic use of stone alongside Harry Kivijärvi's art.

Harry Kivijärvi (1931-2010) oli yksi Suomen tunnetuimmista - ja kansainvälisimmistä - kuvanveistäjistä. Mustaa kiveä päämateriaalinaan käyttänyttä taiteilijaa on luonnehdittu ihmisen ja kiven ikivanhan dialogin jatkajaksi. Tietoisena takanaan olevasta pitkästä traditiosta Kivijärvi onnistui löytämään oman ilmaisunsa modernistien joukossa. Kivijärvi vaikutti Suomen taidekentällä ja kantoi huolta kiven käsittelyn taidon säilymisestä. Kiven aika tuo kivikuvanveiston jatkumon Kivijärven teosten rinnalle esittelemällä kuusi nykyveistäjää: Maria Duncker, Timo Hannunen, Aaron Heino, Anne Koskinen, Laura Könönen ja Ville Mäkikoskela. Kukin heistä tuo Harry Kivijärven teosten yhteyteen omaleimaisen tapansa hyödyntää kiveä taiteessa.