Tonu Onnepalu

Siinpool vaikustRaamatusse valitud loengutest moodustub tervik, milles korduvateks märksõnadeks on kaduvik, igavik, tõde ja vabadus, aga ka kordumine ise - ajalugu loov paradoks: inimese kustumatu janu uue järele ning vähemasti sama kirglik kadunud kuldaja igatsus. Nendes ettearvatavalt ettearvamatutes voogudes on kindel vaid üks: me kõik sureme. Kuidas pühitseda meile kingitud aega? Kas kaduviku kaudu on võimalik, kasvõi vilksamisi, näha meis endis peituvat igavikku? Selle kõige üle juurdleb Tõnu Onnepalu oma Ööülikooli loengutes - ja teeb seda hästi! Nende mõtete inimlikul piiratusel on mõnus hällitada omaenese jumalikku piiritust.Raamat algab Joonas Hellerma mahuka intervjuuga, kus Onnepalu avab oma teoste, elu ja ideede tausta. See raamat annab lugejale võimaluse leida rahulik hetk iseendaga.Sõnad on kitsad. Ernst Ennol on üks värss: "Oh sa sõna, väike sõna, sissepoole kitsas maa." Sõnu on vähe, alati jääb nendest puudu. Aga ei aita, kui neid panna juurde, vaid hoopiski see, kui neid võtta vähemaks - siis saab seda sõna rohkem. Maailma ja olemist neisse võtta ei saa, justkui. Aga justkui saab ka. See on üks lõputu katse ja haaramine, tegelikult ikkagi mingi vaikuse järele, mis on sealpool sõna. Aga see sõna peab seal ees olema, et sinna vaikusesse jõuda. Ta on nagu vaikusesse viiv värav - sellesse mõttevaikusesse, mis seal taga siis võiks avaneda. Muidu on lihtsalt loba.Tõnu Onnepalu

Argikomöödia "Tööpäev" jutustab haarava loo Hõbekuuse puukoolist ja inimestest, kelle jaoks töö ei ole kutsumus, vaid paratamatus. Lugeja satub tööpäeva rütmi, kus aeg venib ja kaob korraga ning kus üksteisega sarnanevates päevades kuhjuvad väikesed pinged, vaiksed kokkulepped ja varjatud lootused. Masinad, puud, pausid ja lõunatunnid moodustavad maailma, milles väsimus ja vaimukus käivad käsikäes, ning värvikad karakterid annavad argipäevale ootamatult koomilise varjundi. Tõnu Õnnepalu tähelepanelik pilk jälgib töö rutiini aeglast kordumist, märgates selles nii absurdi kui ka seletamatut ligitõmmet, millest ei taheta ega osata lahti lasta. Raamatuga tähistame Varraku 35. sünnipäeva.

"Ohtupäike väikestel majadel" on üks etapp, üks tükk reisist vanadusse, aga imelikul kombel viib see reis läbi lapsepõlve, läbi selle aja, kui kõik oli alles ees. Sest kõik on endiselt alles ees. See ongi vananemise paradoks ja selle kõige kiivamalt varjatud saladus: ikka on kõik alles ees, ikka on kõik alles tundmatu, ikka on su elumõistatus alles lahendamata. Kas osa tema lahendusest ei peitugi nimelt lapsepõlves, päritolus, tolles ajas, kust oleme tulnud ja mida enam ilmselgelt olemas ei ole? Ümberringi on uus aeg, aga meie kõnnime tubades, mis kord olid, räägime inimestega, keda ilmsi enam kohata ei saa. Jääme ajast maha. Või jääb hoopis aeg meist maha? Võib-olla astume hoopis aasta-aastalt aina tundmatumale, aina vähem läbi uuritud, aina põnevamale maale, alles täiesti kaardistamata territooriumile. Ka see on võimalik.

Need kirjad Paradiisist - kirjutasin nad viisteist aastat tagasi kirgliku sooviga taas ellu loitsida kadunud aega: ühte üksildast küla Hiiumaal metsa ja mere vahel, möödunud sajandi viimaseid aastakümneid, ühte armastust, ühte igatsust. Vahepeal on aeg veel ühe keeru peale teinud ja kõik on saanud veelkord teiseks. Tollest maailmast on järel veel vähem. Ometi tundub, nagu oleks ta ikka veel kusagil olemas, koos kõigi oma lillede-rohtude, loomade-lindude, aedade-hoonete, inimeste ja nende armastusega. Kus ometi? Paradiisis? Kas Paradiis on see, mis on jäänud maha ja kuhu sellepärast enam ei pääse, või see, mis on ees ja millest me sellepärast midagi ei tea? Või hoopis see, mille me võtame endaga siit kaasa, kõik see, mida meie silmad siin nägid ja mida tundis süda? Meie rõõmude ja kurbuste summa, millest ükskord peab saama - mis? Tõnu Onnepalu, kevadel 2024

Minu Eesti, minu Euroopa. 20 aastat hiljem Tänavu 1. mail möödub Eesti astumisest ELi 20 aastat. Mida on Eesti riik Euroopa liikmesriigina saavutanud, kuidas on liikmesus mõjutanud Eesti ühiskonda ja inimesi? Kuidas on muutunud Euroopa Liit ise? Raamat koosneb intervjuudest ja esseedest. Sõna saavad inimesed, kellest enamik on olnud Eesti ja Euroopa Liidu koostöö võtmeisikud, aga ka muude elualade esindajad. Raamatu juhatab sisse kirjanik Tõnu Onnepalu. Ka kõige raskematel kriisiaegadel on eestlaste toetus Euroopa Liidu liikmelisusele püsinud kõrgel. Emeriitprofessor Marju Lauristin tõdeb: "Olla eurooplane ei ole loosung! Eurooplaseks olemine ei tähenda oma asja ära unustamist, vaid pigem suure pere lapseks olemist. Suure pere laps on alati õnnelikumas keskkonnas kasvanud, kuna ta ümber on palju õdesid ja vendi." Raamat on illustreeritud rohkete fotodega.

"Muide, ma ei taha siin midagi tõestada. Räägin asjadest, kus midagi tõestada ei saagi, sest tõesti, kolm neljandikku on udu. Teadmatus, määramatus, liiga keerulised protsessid. See kolm neljandikku on midagi sellist, mida tasub silme ees hoida, kui hakkame midagi väga kindlat väitma niisuguste asjade kohta nagu elu, elusorganismid, loodus, ühiskond, poliitika, inimpsühholoogia, üldse inimese käitumine, selle motiivid. Sõnad ja teod. Usk ja teadmine. Mõtted ja tunded. Väljarääkimine ja mahavaikimine." Artiklikogumik sisaldab tekste, mis on eelnevalt ilmunud ajakirjas Edasi.

Ma mäletan, et 24. veebruaril 1994 jäid ülikoolis loengud ära. Ööpäeva jooksul lugesin läbi Emil Tode "Piiririigi" ja Püha Augustinuse "Pihtimused". Mäletan, et need teosed moodustasid selge paari, rääkisid samast asjast. Mäletan ühtlasi, et "Piiririik" äratas minus kustunud huvi uue eesti kirjanduse vastu.Marek Tamm"Piiririigi" esmatrükk ilmus lugejate ette 1993. aasta novembris Emil Tode nime alt. Kodumaal saatis romaani poleemika, mujal nähti selles huvitavat tunnistust ida ja lääne kohtumisest pärast raudeesriide langemist. Teos on tõlgitud umbes kahekümnesse keelde.Käesolev väljaanne on pühendatud esmatrüki kolmekümnendale aastapäevale ja ilmub autori järelsõnaga.

Tällä maratonilla ei ole maaliviivaa. Juostaan, kunnes kaadutaan. Muuten tämä on kuin maraton konsanaan. Nousuineen ja laskuineen. Uupumuksineen ja tunteineen, ettei enää jaksa. Eikä jaksakaan. Ja mitä järkeä tässä juoksemisessa edes onkaan? Minne tämä johtaa? Ei minnekään! Luovuttaa. Ja juuri silloin, kun on jo tyystin luovuttanut, kun on kaatumaisillaan polun varteen, juoksijan valtaa voimanpuuska, kuin ilmestys. Mistä se tulee, sitä ei voi tietää. Enää ei tunne edes omia askeleitaan. Enää ei juostakaan kuin maan kamaralla vaan taivaalla. Tämä tunne - taivas - kestää hetken. Sitten vain jatkaa juoksemistaan. On päästy Loputtomuuteen. Maalilla ei ole enää merkitystä. Se tulee aikanaan. Jokaiselle omallaan. Aika merkitään kirjaan. Milloin ja minkälainen? Sen murehtimisen on jo ehtinyt unohtaa. Kirjailijasta Tõnu Õnnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Õnnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, François Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia. Õnnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin yli 20 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquiétude du Fini perustuu Õnnepalun tekstiin.Kirjokansi on julkaissut aiemmin Tõnun teokset Paratiisi, Vilsandin kesä, Lopetuksen enkeli, Valheiden katalogi ~ Englantilainen puutarha sekä Pariisi.

See kirjavahetus sai alguse raamatu "Vaimu paik" kirjutatud intervjuust-eessõnast. Kui see tehtud sai, pani Jaan Kaplinski ette, et võiks ju veelgi kirjutada ning neist kirjadest ehk kunagi ka omaette raamatu teha. Nii kestiski see jutuajamine kirja teel peaaegu kuni Jaan Kaplinski lahkumiseni - 2020. aasta detsembrist järgmise aasta juulini. Jaan Kaplinski ja Tõnu Onnepalu kirjavahetus on nauditav lugemine. Kaplinski ütleb ühes oma kirjas, et kirjanduses meeldibki talle kõige enam see, mida võib nimetada intelligentseks lobisemiseks: "Võibolla selline intelligentne lobisemine on ka midagi, mis meil aitab elumere laenetel uppumata ulpida ja ehk neil laenetel kõndidagi, nagu mõned seda olevat teinud." See "lobisemine" on antud tandemi puhul muidugi väga tuumakas - on parasjagu vaimset tulevärki, kus püssirohtu kokku ei hoita ja kus vajadusel teineteisele ka säravalt oponeeritakse. See on avatus ja lähedus kõrgeimas astmes, teemadeks surm, elu ja kõik sinna juurde kuuluv. Selliseid kirju saabki vahetada ilmselt vaid korra elus. Väga isiklikud küsimused põimuvad neis läkitustes ümbritseva maailma suurte teemadega. Palju on juttu loodusest, aga ka religioonist, kirjandusest, keelest, ajaloost... Jaan Kaplinski pääle mõeldes: kui keha järjest hapramaks muutub ja juba läbi kumama hakkab, lööb vaim seda kirkamalt särama. Tõnu Onnepalu on talle väga hea vaimupartner, teineteisele ollakse kaks võrdset hingehoidjat. Üha rahutumas maailmas pakub raamatu rahulik, vaatlev iseloom suurt rõõmu ja hingekosutust.

"Eesti loodus" on matk mööda mu elu tuttavaid ja armsaid paiku. Mõni neist on koduks olnud päriselt, mõni vaid unistustes. Aga kus sa ka ei elaks - maal, metsas, mere ääres või fantaasiates -, igal pool elab su kõrval veel olendeid. Linde ja loomi, lilli ja inimesigi. Igal pool on omad taevad ja tuuled. Ja omad hääled. Kõigepealt olidki hääled, hääl: samanimeline saatesari Klassikaraadios. Kirjutasin neid raadiolugusid edasi ja lisaks otsisin jutule pildid juurde - ja nii saigi see isemoodi aruanne ühest rännakust, mis on kestnud juba päris palju aastaid.Tõnu Onnepalu

Tõnu Onnepalu valikkogu "Kevaded ja aastad" sisaldab autori eessõna ja 52 luuletust aastatest 1985-2020."Ega mu luuletusedki muud pole kui ühed ülesvõtted erinevatest päevadest, aastatest, aastaaegadest. Ja paikadest, kus on olnud mu kodu. Kunagi püüdsin neid pilte teha nii, siis nii, siis jälle nii. Noh, las nad siis olla. Noppisin nende seast välja mõned ülesvõtted, mõned päevad ja tunnid, mõned üksikud aastad. Mõni sai teise kõrvale lihtsalt sellepärast, et ta sinna sobis, mõni jäi sellepärast välja, et ta õieti nagu kuhugi ei sobinud. Iga luuletus on lõpuks üks liivamandala, korraga kunstlik ja loomulik, iga luulekogu niisamuti. Luuletus pole lõpuks muud kui hingeõhk, hääl ühest elavast suust ühte elavasse kõrva. Tema olemasolemine siin maailmas on täpselt sama ebakindel ja imelik kui meie enestegi oma."

Jokaisella on jonkinlainen tavoite. Kuka haluaa tulla rikkaaksi, kuka kuolla, kuka löytää rakkauden, kuka jonkinlaista työtä, kuka elää päivästä päivään, kyllä jokainen päivä itsestään huolehtii. Kenties huomenna tulee katastrofi. Kenties jonkun onnistuu lopulta romahduttaa internet. Kenties tulevat rankat sateet tai ankara kuivuus, kovat pakkaset tai polttavat helteet, vedenpaisumus tai pula vedestä. Mutta miten me näihin voimme vaikuttaa? Matkustajan on päästävä tänään lentokoneeseen, lentokapteenin omalle paikalleen, lentoemännät ja stuertit ovat jo puuhissaan, kaksisataa, kolmesataa ihmistä on valmiina nousemaan taivaalle, tuntematta mitään erityistä, ajatellen jotakin aivan muuta, DHL:n lähetin on löydettävä oikea osoite ja vietävä paketti perille, postikonttorissamme työskentelevän intialaisen miehen on odotettava lounastaukoa vielä kaksi tuntia. Puolalaisen Konradin on purettava ja rakennettava, kunnes koittaa ilta. Kuningattaren on hallittava, kunnes koittaa kuolema. Maailman on kestettävä niin kauan, kunnes Jumala siihen kyllästyy. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Onko jollakin?Tõnu Õnnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Õnnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, François Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia. Õnnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin 14 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquiétude du Fini perustuu Õnnepalun tekstiin.

Kukaan ei voi nimittää kaupunkia omakseen, eivät edes ne kymmenennen polven pariisilaiset, jotka kenties elävät noiden Saint-Louis'n saaren vanhojen talojen korkeiden ikkunoiden takana. Kaupunki tekee kaikista yhtä lailla vieraita ja yhtä lailla omia. Alkuasukas? Mutta kaukaiselta maalta saapuu kulkija, katsoo noita taloja, katuja, puita ja ihmisiä tietämättömin lapsensilmin, ja kaikki tuo on hänen. Sen hetken kaikki tämä on hänen ja Saint-Louis'n saaren alkuperäisasukas voi happamin naamoin vetäistä korkeat ikkunanpuolikkaansa kiinni: turistit! Turistit ja heidän älytön hälinänsä, päämäärätön kiertelynsä edestakaisin, mutta sekin kuuluu Kaupunkiin ja katoaa Kaupungin kyltymättömään nieluun, niin kuin kaikki. Aamuun mennessä katu on jälleen autio, aurinko nousee ja valaisee kuin ensimmäistä päivää.KirjailijastaTõnu Õnnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Õnnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, François Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia. Õnnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin 14 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquiétude du Fini perustuu Õnnepalun tekstiin.Kirjokansi on julkaissut aiemmin Tõnun teokset Paratiisi, Vilsandin kesä, Lopetuksen enkeli sekä Valheiden katalogi ~ Englantilainen puutarha.

Kell saab üksteist ja väljas on metalne talvevalgus. Pisut alla nulli. Jah, selline valgus, mis on, kui talv on tõesti käes ja sa näed, et ta ongi käes. Lund pole. Meri: hall. Ma ei küsi endalt ammu, kus ma vea tegin. Ainult vigu olengi teinud. Kõige õigemad sammud on osutunud kõige suuremateks vigadeks. Vead kõiguvad mu selja taga nagu mets talvetuules, vaikselt kohisedes. 28.12.2019 "Palk" on ühe kaotuse kroonika. Ja siis veel teise, ootamatu. Või kas on olemas oodatud kaotusi? Me mängime ju elus ikka võidu peale. Ja kaotame. Ja kaotame. Ja kaotame. Aga imelik asi - kuskilt me võtame jõu ennast jälle püsti ajada ja minna. See on valus nagu sündimine. Ja ometi... võimalik?

"Viimane sõna" pakub valiku tsitaate Tõnu Onnepalu teostest. Aga see pole kõik. Raamatu eessõnaks ja vahetekstideks on pikem essee, suvepäevik, kus autor vaatab nii tänasesse päeva kui ka tagasi oma elule ja raamatutele. Kus ta vaidleb neile vastu, kus ta katsub aru saada, mis siis ikkagi on päriselt:"Sest kirjaniku kirjutamine on vastu kirjutamine. Maailma vastu, inimese vastu ja kõigepealt iseenda vastu. Kirjaniku töö on vastu kirjutamine. Maailmale, inimesele, iseendale ja sellele müstilisele teisele, keda iial pole ja kes on kõik - kirjutada talle vastu, vastata talle."

Vilsandilla, toinen aamu, heinäkuun 15. päivä. Mahtava aurinko, aivan kuin se olisi paistanut kaikki nämä vuodet, siitä saakka kun olin täällä kolmekymmentäviisi kesää sitten. Ainostaan kukkia on enemmän. Tuohon aikaan kesät olivat sateettomia ja kuumia, kaikki korventui, vain maksaruoho hehkui keltaisena, perussävy oli punaruskea.Tämä kesä on sellainen arktinen, färsaarelainen. Varjossa on yhä viileää, aivan kuin jossain olisi kylmää huokuva jäämöhkäle. Mutta kukille se tekee hyvää, niille tämä arktinen viileys sopii. Huomaan tulleeni tänne sydänkesän kauneimman kukoistuksen aikaan. Juuri ennen suuren juhlan alkua. Nyt ne vasta avautuvat. Kellokukat, suuret ja pienet, suurina laikkuina, molemmat maksaruohot, keltaiset ja ne toiset, punalehtiset, valkokukkaiset, kangasajuruohot ensimmäisessä loistossaan, rikinkeltainen keltamatara, valkea ahomatara, päivänkakkarat, siniset neidonkielet, tummansiniset tähkätädykkeet, sanalla sanoen kaikki ja kaikki ja kaikki.Tõnu Õnnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Õnnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, François Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia. Õnnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin 14 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquiétude du Fini perustuu Õnnepalun tekstiin.Vilsandi on saari Saarenmaan länsirannan tuntumassa Viron länsiosassa. Vilsandi on Viron läntisin asuttu saari. Hallinnollisesti se kuuluu Saarenmaan kuntaan. Saari on osa Vilsandin kansallispuistoa. Asukkaita saarella on 20. Saareen pääsee Kihelkonnan Papinsaaren satamasta veneellä tai veden ollessa matalalla kuorma-autolla. Lisätietoja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilsandi

Syyskuun loppupuoli, takana veronsa vaatinut työntäyteinen kesä. Edessä neljän viikon vapaaehtoinen yksinäisyys pienellä, lähes autiolla saarella. Mukana muonavaroja kuukaudeksi ja laatikollinen kirjoja - lohdutukseksi ja ajanvietteeksi. Tonu Onnepalun päiväkirjanomaisesti ja usein tajunnanvirtana etenevä Lopetuksen enkeli (alaotsikoltaan Muistiinmerkintöjä syyssaarelta) käsittelee suuria teemoja: mennyttä aikaa, tätä päivää ja tulevaisuutta, ihmisen osaa, ihmisen ääntä tässä olevaisuudessa, yksinäisyyttä, masennusta, uskonnon olemusta, rakkautta, kuolemaa... Mutta varsinkin taidetta ja sen merkitystä, erityisesti teatteria ja kirjallisuutta. Taustanaan Leo Tolstoin kiukkuinen vuodatus Mitä on taide?, Czeslaw Miloszin ja Saigyo Hoshin runomaailma ja Robert Wilsonin uuden suunnan etsintä teatteritaiteessa.Ja kaiken sitoo yhteen alati muuttuva ja erityisen kauniisti kuvattu Vilsandin luonto, Jumalan teatteri, joka tarjoaa näytöksen, vaikka katsojia olisi vain yksi ainoa. Ja jos katsojaa ei ole, ei ole myöskään näytöstä.KIRJAILIJASTATonu Onnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Hänen edellinen suomennettu romaaninsa Paratiisi (Kirjokansi 2017) on ollut suuri arvostelumenestys.Onnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, Francois Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia.Onnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin 14 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquietude du Fini perustuu Onnepalun tekstiin.