Ulla Koskinen

Näkymiä suomen aatelin elämään 1500 -luvulla.Tawastin aatelisperhe nautti muun Suomen aatelin tavoin 1500-luvun jälkipuoliskolla lyhyttä kukoistuskautta, kunnes kaikki romahti vuonna 1599. Soturiaatelin aika Suomessa vie lukijan kivilinnojen uhkeisiin puitteisiin, joihin kuuluivat satapäinen palvelijakunta, silkkiä ja samettia, juhlia, viiniä ja tanssia. Tawastin perheen pikkutarkka yksityisarkisto avaa näköalan 1500-luvun yhteiskunnan koko kirjoon ja arkiseen elämään. Äänen saavat isäntäperheen ohella palvelusväki, sukulaiset ja ystävät, voudit, kaupunkien porvarit, aatelisrouvat, nihtipäälliköt ja muut perheen kanssa tekemisissä olleet varallisuuteen ja säätyyn katsomatta. Ulla Koskinen on historiantutkija ja tietokirjailija, jota kiehtoo elämänmeno keskiajan ja uuden ajan välimaastossa. Koskinen on filosofian tohtori ja Suomen historian dosentti. Hän on työskennellyt tutkijana Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Koskinen ryhtyi 15-vuotiaana harrastamaan sukututkimusta, joka on johdattanut hänet myös Tawastin perheen jäljille. Koskisen 2018 ilmestynyt Suomessa selviytymisen historia (Into) oli lukijoiden suosikki.

Satakunnan historian V osa kuvaa miten maakunnan identiteetti alkoi syntyä 1500-luvulla ja miten sitä vahvistettiin myöhemmin. Samaan aikaan Satakunta ja sen asukkaat astuvat esiin asiakirjalähteissä ja heidän elämäänsä voidaan tavoittaa historiantutkimuksen ja sukututkimuksen keinoin. Väestökehitys ja maatilojen määrä polkivat paikallaan lähes 200 vuotta, mutta vuosisadat kätkevät sisäänsä voimakkaan kasvun ja kriisin aikoja. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla alensivat Satakunnan väkilukua jyrkästi. Kun 1700-luvun sota-ajan alkupuolesta selvittiin, maakunnan väestömäärä lähti ennennäkemättömään kasvuun. Entisistä metsämaista kehittyi viljelyalueita, joille syntyi kappeliseurakuntia. Satakuntalainen yhteisö ei ollut liikkumaton. Yhteydet Ruotsiin olivat vilkkaita ja Pohjois-Satakuntaan muutettiin niin Savosta kuin maakunnan eteläisimmistä pitäjistä. Satakunnalle ominainen suurtilanmuodostus voimistui 1500-luvun lopulla ja jatkui pitkään. Kirkko valvoi kansan arkea ja kitki taikauskoa. Maakunnasta nousseet pappismiehet hoitivat yhteisiä asioita talonpoikien ja säätyläisten välissä. Moni satakuntalainen kohosi koko valtakunnan huomattaviin virkoihin.

Satakunnan historia VI (1750-1869) : Uudistuva maakunta kuvaa maakunnan historiaa 1700-luvun puolivälistä 1860-luvun nälkävuosiin. Takana olivat sotien ja isonvihan raskaat vuodet ja jakso päättyi onnettomien luonnonolojen synnyttämään kriisiin. Välissä oli kuitenkin pitkä rauha vuoteen 1808 ja vakaat olot sen jälkeen Krimin sotaan asti. Väkimäärä kasvoi nopeasti, uutta peltoa raivattiin, perustettiin sahoja ja ensimmäiset tehtaat. Ulkomaankauppa oli vilkasta ja kaupungit vaurastuivat. Arkielämä monipuolistui ja satakuntalainen sivistyselämä heräsi. Satakunnasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa ja sen hallintoa. Maakunnan miehet olivat mukana ensimmäisillä valtiopäivillä säätämässä lakeja, jotka alkoivat muokata koko maata uuteen muotoon. Käsitys Satakunnan maakunnasta vahvistui. Satakunnasta tuli entistä selväpiirteisempi kokonaisuus, jossa Kokemäenjoki yhdisti rannikon ja sisämaan.