Veera Antsalo

Nuori sotaveteraani Riley on menettänyt monta läheistään kuolemalle ja kuollut itsekin kaksi kertaa, teknisesti, opioidien yliannostukseen. Silti hän on päässyt takaisin elävien kirjoihin. Riley tekee parannusta Youtube-kanavallaan, jota pittsburghilainen baarimikko alkaa seurata. Kumpikin tuntee elävänsä kuin välitilassa. Tapahtumia tarkkailee Musta enkeli, jota kiinnostaa eniten kuolevien seura. Mutta kuka on Pittsburghiin saapunut haamukirjailija, jonka tehtävä on kirjoittaa edesmenneen teollisuusmagnaatin elämäkerta?

Ennen kuin olimme hyönteisiä, oli pieni äitien armeija. He hiipivät synnyttämään pennun, yksi kerrallaan, johonkin maailman sopivaan kohtaan, gammayökkösten keskelle. He olivat säilöneet pentua varten kaikki maailman tulevat päivät pieniin peltisiin rasioihin ja lasipurkkeihin.Jokin alkaa ja on jatkuvasti vaarassa päättyä, kunnes jokin taas alkaa. Välttääkseen dystopian täytyy olla survivalisti Luonnon keskellä, täytyy koskea ja kajota Luontoon, luoda utopioita kuin puhkoisi reikiä aikaan. Käydä konekirjoitusakatemia, naputella pöytälaatikkoon, haudata ja hautoa, antaa versoa sen mikä syntyy. Antaa huonekasvien kapinoida. Emme me kuitenkaan voi olla käpälöimättä täällä mitään.Veera Antsalon neljäs runokokoelma käsittelee maailmanloppuja, Luontosuhdetta sekä asioiden saamista aikaan ja siitä pois. Avaruuspuvut ja planeetan hylkääminen ovat varmaan edessä, mutta on hyvä miettiä muitakin tapoja jatkaa elämää. Se ei Luontoa voisi vähempää kiinnostaa.

Fernanda aloittaa olemassaolonsa laittamalla päänsä harteilleen. Hän on teini-ikäinen löytöretkeilijä, joka asuu Inertiassa ja jonka vanhemmat enimmäkseen istuvat olohuoneessa lukemassa Vanity Faireja. Fernandan elämä kuitenkin sykähtää eri asentoon, kun hän tapaa Runawayn. Runaway on eksentrinen ja rohkea, kovin varma siitä, mistä on tulossa ja minne menossa. Jo ennestään monimutkaiseen todellisuuteen vuotaa kentaureja, joilla on omat oikkunsa ja suunnitelmansa. Maailman tolakin on vähän niin ja näin. Antsalon neljäs kirja on runouden logiikalla toimiva romaani, omaperäinen mosaiikkimainen kudelma nuoruuden illuusioista ja unelmista. Se pyöräyttää lukijansa keskelle teini-ikää ja universaalia kuhinaa. Fernanda on romaanielma, jonka tuttuus on vierasta ja vieraus tulee lähemmäs kuin osaamme aavistaakaan. Veera Antsalo (s. 1975) on julkaissut aiemmin kolme runoteosta. Sähkökatkoksen aikaan (2012) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaana, Pölyn historia (2015) oli ehdolla Toisinkoinen-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kritiikeissä ylistetty Imago ilmestyi vuonna 2018 ja oli Runerberg-ehdokas. Antsalo on julkaissut runoja kirjallisuuslehdissä ja tehnyt työryhmän kanssa Pölyn historia -teokseen perustuvan Pölyfonia-esityksen.

”Tyttö” elää lintujen valtaamassa sukutalossa, filmitähti puutarhan ympäröimässä villassa ja kuningatar sortumaisillaan olevassa vuosisataisessa palatsissa. Heidän todellisuuksissaan on kummallista vastaavuutta. Ainakin siinä on kierteitä ja kulmia, eikä siitä voi nähdä kuin siivun kerrallaan.Onko heillä valtaa, ja minkälaista? Ovatko he ainoastaan vallan kohteita? Kuka heitä ohjaa? Mitä on kohtalo ja miten siinä pitää olla?Veera Antsalon kolmannessa runoteoksessa naisten hahmojen, ääriviivojen, roolien kautta seurataan ympäröivän maailman mielivaltaa; luuta nojaa seinää vasten, kuvauspaikka vaihtaa paikkaa ja yhdeksänsataamiljoonaa hyönteistä ovat taustakohinaa kuvailun ulkopuolella. Kaikki muuttuu ja mikään ei muutu; sisäinen ja ulkoinen kohtaavat, ja todellisuus on jatkuvassa murtumispisteessä, kuin muotoaan vaihtava hyönteinen. Imago on runsas muodonmuutostarina, joka tutkii kohtalon, kokemuksen ja muutoksen kysymyksiä. Pääseekö kuolemaa pakoon, jos juoksee vain ympyrää, voiko niin välttää haavoittumisen? Kaiken yllä loistaa viidenmiljardin vuoden ikäinen Aurinko, jolla on elinaikaa jäljellä saman verran.