Vesa Heikkinen

Millaista kieltä eduskunnan kyselytunneilla ja muissa täysistunnoissa käytetään? Onko edustajakollegan syyttäminen ”väärän todistuksen antamisesta” keino yrittää itse olla vakuuttava? Miten keskusteluissa viitataan totuuden muunteluun? Eduskuntakeskusteluissa oppositio hyökkää hallitusta vastaan ja hallitus oppositiota vastaan. Yhdet ovat kysyvinään ja toiset vastaavinaan, välillä epätosista puheista syyttäen. Tällaisen käyttäytymisen pohjalta kansalaiset muodostavat käsityksiään poliitikoista ja puolueista sekä politiikasta ja demokratiasta. Eduskunta - valehtelijoiden klubi? selvittää, miten suulliset kysymykset ja koko eduskunnan puhekulttuuri ovat muuttuneet. Millaisiin lukuisiin sääntöihin, sopimuksiin ja käytäntöihin eduskunnan toiminta perustuu? Miten puhetavat ovat muuttuneet hallitusten vaihtuessa? Miten eri puhemiesten tavat johtaa istuntoja ovat poikenneet toisistaan. Kirja sisältää paljon sekä kiinnostavia anekdootteja että eri lähteistä seulottua tietoa poliittisesta historiasta 1800-luvulta 2020-luvulle. Erityishuomio on Sipilän, Rinteen, Marinin ja Orpon hallituskausissa.

Millaista on 2000-luvun politiikka, kun sitä tarkastelee kielen kannalta? Miten sanoilla vaikutetaan yhteiskunnassa? Onko vallan kieli - ja ehkä koko politiikan olemus - muuttunut verrattuna 1900-lukuun? Näitä kysymyksiä selvittelee Vesa Heikkisen ja Tapio Pajusen riemukas tietokirja Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.Kirjan keskeisenä aineistona ovat kansalaisten Ylen Politiikkaradion Puheet päreiksi -ohjelmaan lähettämät ehdotukset päivänpolitiikan sanoiksi. Niitä on kertynyt jo noin 6 000: aikasidonnaisuusulottuvuudesta öyhöttämiseen, koronapsykoosista nollatuntisopimukseen.Kirja on muodoltaan ensyklopedia: se koostuu pääosin erillisistä sana-artikkeleista. Kirja taustoittaa kevään 2023 eduskuntavaaleja ja juhlistaa samalla Puheet päreiksi -ohjelman kymmenvuotista taivalta.FT Vesa Heikkinen (s. 1963) on suomen kielen dosentti, kolumnisti, tekstintutkija ja tietokirjailija.Tapio Pajunen (s. 1976) on Yleisradion politiikan toimittaja, joka toimittaa politiikan ajankohtaisohjelmaa Politiikkaradio.Yhdessä Heikkinen ja Pajunen toimittavat Politiikkaradion Puheet päreiksi -ohjelmaa. Heidän kirjansa Kansalaistaito (Teos, 2016) oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.

Sopu on kiistaton, kyseenalaistamaton hyvä. Sovun hyvyyttä ei tarvitse erikseen perustella eikä oikeuttaa. Sopu on ilma, jota hengitämme.Aina sopu ei kuitenkaan ole toivottava tila. Pystymme osoittamaan maailmanhistoriasta kamalia tapahtumia, jotka perustuivat arveluttavaan konsensukseen. Välillä onkin viisasta tökkiä luonnollisina pitämiämme sopuja terävällä kepillä, suorastaan riitauttaa hymistely.Sopukopu-esseissä tartutaan tiedettä, taloutta ja journalismia sekä ihmisen luontosuhdetta kannatteleviin selviöihin ja esitetään niistä poikkipuolisia huomioita. Osaammeko nähdä toisia totuuksia, ymmärtää tienoheisia asioita? Mikä on älymystön vastuu? Olemmeko koneita? Onko kaikki kaupan rahajumalan markkinoilla, seuraavatko sielujemme vaellusta kiljuvan kapitaalin terässilmät? Pysähtyykö liike koskaan? Entä olemassaolomme - mikä on se olema, jossa olemme?Sopukopu: Esseitä on Vesa Heikkisen toinen esseeteos.Täydellinen lause on mahdoton yhtälö: Merkitysesseitä ilmestyi vuonna 2019.

Kielenkäyttöämme ohjaa yhteistyön periaate. Useimmiten haluamme ymmärtää toisen sanomiset oikein.Välillä ymmärrys jää vajaaksi: ikään kuin puhuisimme eri asioista, vaikka käytämme samojakin sanoja. Kieli, tekstit, puheet ja merkitykset ovat tavan takaa esillä kielteisessä mielessä. Kielestä tulee ongelma, vaikka se voisi olla ratkaisu moneen ongelmaan.Kielestä puhuminen on vaikeaa, jos meillä ei ole sitä varten yhteistä kieltä. Taidossamme havainnoida ja hallita kielenkäyttöä on parantamisen varaa.Tekstianalyysi opastaa tunnistamaan, nimeämään ja erittelemään merkityksiä tuottavia kielellisiä valintoja. Teos tarjoaa helposti omaksuttavia työkaluja kenelle tahansa kielestä kiinnostuneelle ja runsaasti käytännön esimerkkejä.Tekstianalyysiin perehtyminen auttaa ymmärtämään, miksi omasta mielestään neutraalisti kirjoittanut joutuukin somekohun keskelle ja millaisia merkityksiä saattaa piileksiä viattomaan asuun puetussa poliittisessa tekstissä. Tekstianalyysi näyttää, millaisia valintoja arkisessa kielenkäytössämme teemme ja millaisia merkityksiä tuotamme - ja miten.

Jos politiikan voi sanoa olevan jotain tiettyä, ainakin se on painiskelua ja kamppailua sanoista, merkityksistä ja tulkinnoista. Aatteet, ideat, ismit ja ajatukset ovat yhteiskunnassa ainaisessa liikkeessä ja useimmiten vieläpä lainatavaraa. Puolueet pyrkivät monopolisoimaan ja omimaan itselleen milloin mitäkin iskusanoja. Viime aikoina Suomessa on keskusteltu tuon tuosta muun muassa sellaisten sanojen kuin rasismi, feminismi ja anarkismi merkityksistä. Myös kansanvalta ja demokratia ovat puhuttaneet sekä perhe, avioliitto ja tasa-arvo.Voimme toki yrittää ymmärtää yksittäisiä sanasotia, termitaistoja ja merkitysmittelöitä sekä poliitikkojen tai puolueiden välisiä käsitekahnauksia, mutta kokonaan toinen kysymys on tämä: voimmeko ymmärtää politiikkaa, sitä kokonaisuutta, joka näistä jokapäiväisistä ja jatkuvista puhepaineista, tekstitohinoista ja merkityskamppailuista muodostuu?Tarvitsemme jotain kättä pitempää tähän puheiden ja tekstien ymmärtämisen yritykseen. Tarvitsemme uudenlaista kansalaistaitoa: politiikan ymmärtämisen taitoa.