Ville Hänninen

Monipuolisen taiteilijan jäljilläVuonna 2024 kirjailija, kuvittaja ja toimittaja Henrik Tikkasen syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta. Tikkanen tunnetaan parhaiten niin sanotusta Osoitesarjasta (1975-1982), joka lukeutuu autofiktiivisen kirjallisuuden klassikoihin. Lisäksi hän teki merkittävän journalistisen uran Hufvudstadsbladetin ja Helsingin Sanomien monipuolisena toimittajana ja kuvittajana.Kirjallisuuteen ja niin sanottuihin käyttökuviin erikoistunut Ville Hänninen pohtii Tikkasen tuotannon, monipuolisten lähdeaineistojen ja moneen suuntaan sinkoilevien havaintojen kautta taiteilijaa tämän päivän näkökulmasta. Samalla hän tarkastelleeksi laajemmin jo historiaan haipunutta 1900-lukua. Esseiden teemat vaihtelevat alkoholikulttuurin muutoksista ja tunnustuskirjallisuudesta 1970-2020-lukujen kirjailija- ja mieskuvaan. Katse siirtyy ihmisestä maailmaan, ja takaisin. Vaikka usein tuntuu, ettei mikään muutu, kaikki muuttuu.Kirjallisuuteen ja niin sanottuun käyttökuvaan erikoistunut Ville Hänninen (s. 1976) on tehnyt toistakymmentä tietokirjaa ja artikkeleja kymmeniin kirjoihin. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Miten kirjani ovat syntyneet 6 (2023), Muuten se on mennyttä: kirjoituksia taiteista (2022), Kertova kuva: journalistisen kuvituksen keinoja ja mahdollisuuksia (2018) ja Keskipäivän miehiä: kuvia Suomen historiasta (2016). Teos Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia (2017) sai Eliel Aspelin -palkinnon vuoden parhaasta taidekirjasta ja Suomen Taideyhdistyksen Vuoden taidekirja -palkinnon. Jussi Karjalaisen kanssa tehty Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat oli Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon ehdokkaana 2015.

70-vuotiaan Timo ”Timppa” Mäkelän ura on hämmästyttävä. Hän aloitti levyjen kansikuvilla ja muilla kuvituksilla, mutta löysi pian pila- ja sarjakuvan. Molempia on syntynyt nelisen vuosikymmentä.Timpan tarina on myös suomalaisen sarjakuvataiteen tarina. Samaan tahtiin kuin suomalainen sarjakuvailmaisu on edennyt kohti pidempiä ja kunnianhimoisempia tarinoita, myös Timppa on laajentanut ilmaisuaan.Timo Mäkelän juhlakirja porautuu Timpan keskeisiin teemoihin kuten taiteilijuuteen ja Helsingin historiaan. Samalla se korostaa kädentyön merkitystä. Vuonna 1951 syntynyt hauholaispoika muutti 17-vuotiaana Hämeestä Helsinkiin Taideteolliseen oppilaitokseen. Silloin saadut opit kantavat yhä ja näkyvät viivassa, joka elää ja hengittää. Timppa tarkentaa katseensa taloihin, puihin ja ihmisen erityispiirteisiin, seuraa kätensä lisäksi maailmaa.Lopputuloksena on syntynyt hyvin erilaisia ja vaikuttavia sarjakuvateoksia. 1980-90-luvuilla julkaistu sanomalehtisarjakuva Häjyt pelkistää pohjalaisen mielenmaiseman mustaan ja valkoiseen, huumorista tinkimättä. Kolmiodraamaa Vaaleanpunaista pilveä (2001) markkinoitiin aikoinaan Suomen ensimmäisenä sarjakuvaromaanina. Rooma-sarjakuvakirjan (2004) lyhyissä tarinoissa näkyivät Timpan tiivistäjän ja tunnelmoijan taidot. Uran edellinen huippuvuosi oli 2018, jolloin Timpalta ilmestyi sarjakuvakirja niin omasta lapsuudestaan (Lapsen kengissä) kuin Helsingin kuvaajasta Signe Branderista (Neiti Brander). Molemmissa näkyy herkkyys katoavia aikoja kohtaan.Timo Mäkelän juhlakirja sisältää toistasataa sivua taiteilijan itsensä valitsemia sarjakuvatarinoita ja -strippejä uran varrelta. Mukana on myös harvinaisia kuvanäytteitä.Vesa Anttonen (s. 1955) on toimittaja ja kustannustoimittaja, joka on seuraillut Timo Mäkelän työtä vuodesta 1987.Ville Hänninen (s. 1976) on sarjakuviin erikoistunut kriitikko ja tietokirjailija, joka hämmästeli lapsena Timpan karikatyyrejä Ilta-Sanomissa.

Sarjakuvan sankari Heikki Kaukoranta on ollut perustamassa Suomen Sarjakuvaseuraa, kirjoittanut suomalaisen sarjakuvan bibliografian ja vuonna 1972 yhdessä Jukka Kemppisen kanssa ensimmäisen suomenkielisen tietoteoksen Sarjakuvat sekä suomentanut niin Tinttiä, Lucky Lukea, Corto Maltesea kuin Krazy Katiakin - ja kääntäjänura vain jatkuu jatkumistaan. Kaiken sen ylistykseksi Sarjakuvamuseo julkaisee tämän juhlakirjan.Kirjassa Suomen Sarjakuvaseuran veteraanit ja uustulokkaat sekä sarjakuvapiirtäjät muistelevat, onnittelevat sekä valottavat mm. Tintin ja Corto Maltesen maailmaa uusista näkökulmista. Teoksen ulkoasu jäljittelee graafikko Harri Mannerin 1972 suunnittelemaa Sarjakuvat-kirjan kantta.Kirja sisältää suuren määrän tietoa, jota ei ole ollut aikaisemmin saatavissa.Toimittanut Juhani Tolvanen.

Miten kirjat syntyvät?Ville Hännisen Miten kirjani ovat syntyneet 6 kertoo, millaisia ajatusprosesseja ja työvaiheita romaanin tai runokokoelman työstäminen vaatii.Ritva Haavikko toimitti aikoinaan WSOY:lle Miten kirjani ovat syntyneet -sarjaa neljän kirjan verran ja Markku Turunen vielä viidennen osan vuonna 2012. Kymmenen vuotta myöhemmin on aika nostaa esiin uusia kirjailijasukupolvia. Kirjan keskiössä ovat pitkät haastattelut, jotka antavat kirjailijan kerrankin puhua täysin rinnoin kirjallisuudesta, kielestä ja teosten maailmoista.Osa haastatelluista on aloittanut uransa viime vuosituhannen puolella ja kasvanut kukoistukseen hitaammin, osa on löytänyt yleisönsä nopeammin. Miten kirjani ovat syntyneet 6 -teoksessa kirjailijat Miki Liukkosesta Sirpa Kähköseen ja Hassan Blasimista Laura Lindstedtiin miettivät valintojaan ja suhdettaan kirjoihin, kirjoittamiseen ja taiteeseen.Ville Hänninen (s. 1976) on kulttuuritoimittaja ja tietokirjailija, joka on haastatellut taiteilijoita vuosien ajan eri lehtiin ja kirjoihin. Kirjallisuudesta hän on kirjoittanut runsaasti esimerkiksi Parnassoon ja Aamulehteen. Hännisen Kirjan kasvot -teos palkittiin vuoden 2017 parhaana taidekirjana.

Eetteripyörteet, jääkausihuijaus, fenno-egyptiläinen muinaisaika ja hellyysparit - muun muassa näistä aiheista on Suomessa julkaistu teoksia. Kirjastojen varastoissa, kirpputoreilla ja antikvariaattien alahyllyillä lymyää outoja pamfletteja, kuin humalassa kirjoitettuja muistelmia ja tolkullisen kerronnan hylänneitä romaaneja.Kummat kirjat esittelee pysyvästi hyllyn taakse pudonneita opuksia. Älyttömien teosten lisäksi kirja pureutuu kirjallisuuden kummallisuuksiin. Mitä diktaattorien kirjoja on saatavilla suomeksi? Kuinka monta Kauhujen talo -nimistä teosta on julkaistu? Entä mikroaaltouunikeittokirjoja? Loppuuko kirjojen nimeämisen sietämätön keveys joskus?Ville Hänninen (s. 1976) on kirjallisuuteen ja kulttuurisiin välimaastoihin erikoistunut toimittaja, kriitikko ja tietokirjailija.Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen kirjallinen sekatyöläinen, joka on aina ollut kiinnostunut marginaaleista, unohdetuista ja omituisista kirjoista ja niiden tekijöistä.Vesa Sisättö (s. 1969) on Espoossa asuva kirjailija ja toimittaja, joka on erityisen ylpeä kotikirjastonsa huuhaa-hyllystä.

Miksi taiteilla on väliä?Miksi taiteilla on minulle väliä?Muuten se on mennyttä on matka taiteisiin ja tunteisiin. Ville Hännisen esseet eivät kuvaa taideteoksia saavuttamattomina tai teoreettisina vaan välttämättömänä osana elämää. Ilman niitä ei olisi mitään.Kirja kuvaa kerääntyviä kirjakasoja, 1970-luvun laululiikkeen painoarvoa, yli vuoden jatkunutta väriruiskutusta, betonikirkon paljasta pyhyyttä ja Peter von Baghin ääntä. Se on lempeä, viisas ja huumorintajuinen rakkaudentunnustus maailmalle, jossa kauneus varmasti voittaa. Niin on uskottava.”Olen käyttänyt sanojen etsimiseen ikäni. Silti taiteesta kirjoittaminen ei ole tullut helpommaksi vaan vaikeutunut merkittävästi. Kaavat ja rutiinit auttavat mutta myös vievät etäämmäs.Usein kritiikki tai artikkeli on hyvin rakennettu, mutta se on silloin vain rakennelma, suoja tuulta vastaan. Ajan mittaan tämän huomaa ja alkaa haaveilla muustakin. Kunpa joku kirjoittaisi, mistä tässä todella on kyse. Ei puheenaiheista teoksen ympärillä, vaan mitä tässä on. Mikä taiteistaa taiteen?”Ville Hänninen (s. 1976) on tietokirjailija ja keskipitkän linjan kulttuuritoimittaja. Hän on tehnyt aiemmin muun muassa kirjat Kirjan kasvot - sata vuotta suomalaisia kirjankansia (2017), Keskipäivän miehiä - kuvia Suomen historiasta (2016) ja Setä Pim-pom! Hjalmar Löfvingin kummat kuvat (2016). Kirjan kasvot sai Eliel Aspelin -palkinnon ja Suomen Taideyhdistyksen Vuoden taidekirja -palkinnon.

Tietokirjailija, toimittaja Ville Hännisen kirja Käännekohta: kansitaiteen nousu 1950–60-luvuilla kuvaa suomalaisten kirjankansien yhtä kultakautta kahden kansitaiteilijan Martti Mykkäsen ja Ahti Lavosen tuotannon kautta. Mykkänen (1926–2008) oli graafikko, Lavonen (1928–1970) kuvataiteilija. Kumpaakin ajoi ilmaisun vapaus. Toista hallitummin, toisella hillittömämmin. Asenne näkyy hyvin esimerkiksi Tammen Keltaisen kirjaston teosten ja Otavan runoilijoiden kirjankansissa. Kaksi erilaista näkökulmaa aikaan ja kirjataiteeseen täydentävät toisiaan.Uudistamisen halu ilmeni toisen maailmansodan jälkeisillä vuosikymmenillä kaikissa ilmaisumuodoissa kuvataiteista jazziin. Se ilmeni voimakkaasti kirjasuunnittelussa, johon vaikuttivat niin kirjallinen modernismi kuin visuaaliset virtauksetkin. Samaan aikaan kun kotimainen design kiinnosti maailmalla, toimivat kuvittajat, mainosgraafikot ja kirjankansisuunnittelijat uuden ajan airuina Suomessa.Kirja on julkaisu Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyyn Käännekohta: suomalaisia 1950–60-lukujen kirjankansia ja ajan innoittamaa kuvataidetta. Näyttely on esillä 14.10.2022–30.4.2023. Kirjan kustantajana on toiminut Hämeenlinnan taidemuseo, ja sen graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut graafinen suunnittelija Ville Tietäväinen. Kirja on valittu Kauneimmat kirjat 2022 -finalistien joukkoon.

Raoul Palmgren oli suomalaisen vasemmiston tärkeimpiä ja näkyvimpiä intellektuelleja toisen maailmansodan molemmin puolin, häikäisevä tyyliniekka ja terävä älykkö. Hänen viimeisiä teoksiaan oli venäläisen klassikon Maksim Gorkin elämäkerta. Miten Gorki-kirja sijoittuu suhteeseen hänen muiden teostensa kanssa? Voiko kysymykseen vastata lukematta kirjaa? Ville Hänninen päätti yrittää. Täyteen mittaan aloittaa Helmivyön uuden esseesarjan, jossa käsitellään lukemattomien kirjojen kautta kirjallisuudenhistoriaa uusista näkökulmista. Maailma on täynnä lukematta jääneitä kirjoja. Voimmeko tietää tai sanoa niistä jotain, vaikka emme koskaan lukisi niitä?

Tämä kirja esittää ensimmäisenä, häpeilemättä ja nelivärisenä totuuden viime vuosisadan raadollisista avainvuosista. Bernard Willem Holtrop (s. 1941) syntyi ja kasvoi Hollannissa konservatiivisessa pikkukaupungissa, josta hänet vapautti taidekoulu 1960-luvun alussa. Willem ryhtyi toteuttamaan tuntojaan armeija- ja opiskelijalehdissä, ennen liittymistään PROVO-ryhmään. Nimensä mukaisia hämmentäviä tempauksia ja julkaisuja tuottanut PROVO joutui viranomaisten ja kansan hampaisiin 1966. Willem oli piirtänyt kuvan, jossa Hollannin kuningatar Juliana päivystää punaisten lyhtyjen alueella. Kun poliisi ei löytänyt Willemiä, tämä marssi itse poliisiasemalle ja sai rangaistuksensa, päiväsakot ja kaksi päivää putkaa. 1968 Willem muutti kuohuvaan Pariisiin, joka oli juuri sopiva alusta hänen seksiä, uskontoa ja politiikkaa estottomasti käsittelevälle tyylilleen. Hän ryhtyi piirtämään pila- ja sarjakuvia useisiin ranskalaisiin lehtiin kuten Hara-Kiriin ja sen jatkajaan, Charlie Hebdoon, jota Willem avustaa edelleen. 1970-luvun lopulla Liberation-lehti alkoi julkaista Willemin ajankohtaispiirroksia. Koska Willem ei arkaile pilkata töissään kaikkea mahdollista ja potkii armotta tekohurskaita sekä poliitikkoja, hän tekee varmuuden vuoksi aina kaksi kuvaa joista lehti saa valita. Willem palkittiin Angoulemen Grand Prix -palkinnolla 2013. Hän on vieraillut Suomessa useita kertoja. Willem on maininnut, että hänen värikkään elämänsä yksi kohokohtia oli vierailu suomalaisella tanssilavalla. Tangon, Koskenkorvan ja metsän yhdistelmä kaikessa raa'assa naturalismissaan oli jotain, mikä ilahdutti suuresti estotonta kuvainraastajaa. Willemiltä on ilmestynyt suomeksi kaksi teosta, Naulan kantaan (JYY 1991) ja Seis! Täällä ei naureta (Sammakko 2005). Willem saapuu Helsingin Sarjakuvafestivaaleille syyskuussa, jolloin ilmestyy hänen kolmas suomennoksensa, toisen maailmansodan tuntoja ruotiva Täältä jostakin.

Kertova kuva pohtii lehtikuvituksen eri lajeja, keinoja ja mahdollisuuksia käytännön työprosessin ja siihen liittyvien tarinoiden kautta. Teos tarjoaa pilvien päällä liitelevän teorian ja juhlapuheiden sijaan konkreettisia esimerkkejä.Kuvitus on yhtä kuin rakennettu, ajateltu kuva. Sitä tarvitaan, kun mennään uutissähketasoa syvemmälle taustoittamaan ja selittämään maailman tapahtumia. Omaperäinen kuva tai kuvakokonaisuus pysäyttää ja herättää mielenkiinnon. Kuvitus on tekijän ja lukijan yhteistyötä: kun vastaanottaja purkaa auki kuvituksen idean, viesti jää vahvasti mieleen.Ville Hänninen on kuviin erikoistunut freelance-toimittaja ja tietokirjailija. Hänen edellinen tietokirjansa Kirjan kasvot - sata vuotta suomalaisia kirjankansia (SKS 2017) Taideyhdistyksen kirjallisuuspalkinnon 2017.Ville Tietäväinen on palkittu kuvittaja, graafinen suunnittelija ja sarjakuvataiteilija. Hänen lehtikuvituksiaan on julkaistu 1990-luvulta lähtien mm. Helsingin Sanomissa ja Yliopisto-lehdessä.

Kirjan henki tiivistyy kanteen. Vanhat kannet herättävät muistoja ja ajatuksia jostain jo miltei unohtuneesta.Monia teoksia ei tahtoisi ajatellakaan muussa muodossa kuin siinä itselle rakkaimmassa. Tuntematon sotilas ei tuntuisi samalta hengettömällä elokuvakannella, ja Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? olisi suorastaan lukukelvoton ilman kannen reikää.Kirjan kasvot nostaa esiin yhden teoksen kultakin Suomen valtiollisen itsenäisyyden vuodelta. Ajan henki näkyy kansissa - valitut kannet kuvaavat aikaa ja sen virtauksia, aikansa kansityylejä ja -taiteilijoita.Teos kertoo unohdettuja tarinoita jopa ikonisten, kaikkien tuntemien kirjankansien synnystä. Se tuo esiin myös ihmisiä kansien takana - suomalaisen kirjataiteen mestareita.Ville Hänninen (s. 1976) on tietokirjailija, toimittaja ja Suomen kirjataiteen komitean puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut kirjankansista eri lehtiin toistakymmentä vuotta.

I Bild & Bubbla 192 presenterar vi ännu ett varierat och spännande innehåll. Huvudintervjun är med Anneli Furmark (»Fiskarna i havet«) som även bidrar med skisser och opublicerat material till en färgsprakande bildbilaga. I övrigt kan du läsa hyllningar om den nyligen avlidna chefen för Serieteket, Kristiina Kolehmainen, intervjuer med serieskaparna Johanna Kristiansson (»Katten Nils«) och Emelie Östergren (»Evil Dress«), en artikel om 3D-serier med mera. Innehållsförteckning Bild & Bubbla nummer 192 Redaktionen läser: Vi har bett medlemmarna i redaktionen redogöra för vad de har på nattduksbordet just nu. Aktuellt: Projektet Tusen Serier går ut på att skapa möjligheter för personer med invandrarbakgrund att delta i den svenska seriekulturen. Aktuellt: Bokbordet – Angoulême 2012. En rapport om bokutgivningen i den snabbast växande seriemarknaden i Europa, från den ojämförligt största europeiska seriefestivalen. Aktuellt: Marvel stämmer serieskapare. En tvist om rättigheterna till figuren Ghost Rider slutade med att upphovsmannen Gary Friedrich måste betala skadestånd till Marvel Comics. ktuellt: Mœbius 1938–2012. Den banbrytande och stilbildande serieskapare Jean Giraud, också känd som Mœbius, gick bort tidigare i år. Kristina är död. Kristiina Kolehmainen har gått bort och Seriesverige har förlorat en stor personlighet. Kollegan Ola Hellsten berättar om sin tid med Kristiina. Kristiina Kolehmainen. Journalisten Ville Hänninen från vår systertidning Sarjainfo berättar om Kristiina från ett finskt perspektiv. Serie: Kristiina mon amour. Skaparparet Fredrik och Hanna Strömberg hyllar Krisitiina Kolehmainen, i serieform. Seriekrönika: SIS 2012. Skaparduon Rob?&?Bob rapporterar från årets upplaga av Stockholms Internationella Seriefestival. Mus Mouse Maus – tolkningar av den berömda serieromanen. »Mus Mouse Maus« är ett av Seriefrämjandets mest framgångsrika utställningsprojekt. Serie: Upp flyga orden. Det har varit en del debatt kring utställningen »Mus Mouse Maus«. Serieskaparen Magnus Jonasson ger här sin kommentar till debatten, i serieform. Bakom de röd-gröna glasögonen – 3D-seriernas historia. I den här artikeln skildrar vi utvecklingen från röd-gröna glasögon och handtecknade 3D-serier på 1950-talet till dagens 3D-serier skapade med avancerade datorprogram. Vid jordens medelpunkt – intervju med Anneli Furmark som nyligen utkom med den kritikerrosade boken »Jordens medelpunkt«. Bildbilaga: Anneli Furmark. Furmark har grävt djupt i sina arkiv efter opublicerade skisser, oljemålningar, utkast till omslag etc. Tecknarglamour – kaos, kladd, ordning & original hos Johanna Kristianson. Johanna Kristiansson skapar den populära barnserien »Katten Nils«, tecknar barnböcker, läromedel med mera. Serie: Katten Nils. En serie av Johanna Kristiansson, speciellt för Bild & Bubbla. Ner i kaninhålet – en djupdykning i Emelie Östergrens Underland. Emelie Östergrens serier gräver sig ner i det undermedvetna, eller om man så vill, ner i Underlandet. Recension: Med andra ögon. Li Österberg har rönt en hel del uppmärksamhet med det egenutgivna fanzinet Agnosis. »Med andra ögon« är den andra samlingen med serier från detta fanzin. Recension: Tamara Drewe. På ett författarpensionat strålar ett persongalleri samman för att genom egen förskyllan inveckla sig med varandra i en skickligt konstruerad intrig. Recension: Tummelisa eller den andra vildmarken. Matilda Ruta gör en personlig tolkning av H.C. Andersens sagoberättelse. Recension: Ja till Liv! – Liv Strömquists ABC. Liv Strömquist stärker sin position som en av Sveriges ledande serieskapare och tillika debattörer. Fanzin: Potpurriexplosion i avigserierna! Stockholms Internationella Seriefestival har just gått av stapeln och våra fanzinbevakare Stef och Martina har fått in ett monsterlass fanzin att läsa och recensera. Svenskt Seriearkiv presenterar: Thord Lindblom – omslagsmästare i idrott och äventyr. Unika serietidningsomslag av Thord Lindblom nu i arkivets samlingar. Föreningsnytt: Seriefrämjandets Fanzinpris. Seriefrämjandets Fanzinpris är den finaste utmärkelse som kan tilldelas en egenutgiven serietidning.