Kirjahaku
Etsi kirjoja tekijän nimen, kirjan nimen tai ISBN:n perusteella.
1000 tulosta hakusanalla Uno Harva
Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Alkuper isen j ljenn s. Kustannusyhti Megali on erikoistunut historiallisten teosten painamiseen suurikokoisina, jotta n k vammaisten olisi helpompi lukea niit .
Sammon arvoitus on suomalaisen kansaperinteen suurin mysteeri. Mikä Sampo oikein oli? Onko Sammosta ja sen ryöstöstä kertovilla taruilla historiallista pohjaa? Kuinka suomalaiset samporunot liittyvät muiden maiden suullisiin perinteisiin? Uskontotieteen uranuurtaja, professori Uno Harva perehtyy Sammon ryöstö -kirjassaan erilaisiin tulkintoihin ja perustelee oman näkemyksensä Sammon luonteesta.
Suomalaisilla on muiden kulttuurien tapaan omat vanhat jumalansa ja myyttinen menneisyytensä. Suomalaisten muinaisusko johdattaa lukijan kansanuskomme ikivanhoille juurille. Teos selvittää miten jumalat ja uskonto sulautuivat menneiden aikojen ihmisten arkeen ja juhlaan.Ensi kertaa vuonna 1948 julkaistu Suomalaisten muinaisusko kokoaa suomalaisen uskontotieteen uranuurtaja Uno Harvan elämäntyön yksiin kansiin. Se on suomalaisen mytologiantutkimuksen merkkiteos ja kuuluu jokaisen suomalaisuuden juurista ja esi-isiemme uskosta kiinnostuneen kirjahyllyyn. Turun yliopiston uskontotieteen emeritusprofessori Veikko Anttonen on kirjoittanut teokseen uudet jälkisanat.Uno Harva (1882-1949) oli suomalaisen uskontotieteen uranuurtaja. Hän teki useita tutkimusmatkoja suomensukuisten kansojen pariin Siperiaan ja Itä-Venäjälle ja julkaisi lukuisia kansainvälisiksi klassikoiksi nousseita alkuperäiskansojen uskomuksellista elämää käsitteleviä tutkimuksia. Harvalla on ollut suuri merkitys suomalaisen uskontotieteen ja folkloristiikan kehityksessä.
Ihmisen käsitys jumaluudesta ja jumalista perustuu luontoyhteyteen. Luonnonkansat elivät luonnossa olevien voimien alaisuudessa, niistä riippuvaisina, niiden armoilla. Siksi oli luonnollista, että luonnonvoimia (kuten esimerkiksi ukkosta) kunnioitettiin, palvottiin. Syntyi käsitys ihmistä suuremmista voimista, joita tyynnyteltiin ja joilta pyydettiin elämän edellytyksiä uhraamalla tai shamaanien välityksellä.Kansainvälisesti arvostettu uskontotieteilijä Uno Harva (1882-1949) julkaisi klassikkoteoksensa jumaluuden alkuperästä vuonna 1916. Kirjassaan hän antaa lukijalle hienon, suomalais-ugrilaisiin esimerkkeihin perustuvan kuvan ihmisen kulttuureista, joissa kaikkea elämää kunnioitettiin. Eläimillä, kasveilla, taivaankappaleilla, tuulella, ukkosella, pakkasella, pilvillä, revontulilla, tulella, vedellä ja ennen kaikkea maalla on sielu. Uno Harva johdattaa meidät todellisten perusasioiden äärelle. Jumalauskon alkuperä suokin lukijalleen tilaisuuksia kokea elintärkeitä oivalluksia ja hetkauksen paikkoja ihmisenä olemisen perusteista.Ihmiskunnan suurin tragedia 2000-luvun alussa on luontoyhteyden katkeaminen, josta johtuen ihmislaji suhtautuu ylimielisesti luontoon - sen voimiin, arvoon ja perustavanlaatuiseen merkitykseen kaiken elämän ylläpitäjänä. On korkea aika palata perusasioiden äärelle...KirjoittajastaUno Nils Oskar Harva (vuoteen 1927 Holmberg, 1882-1949 Turku) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen uskontotieteilijä, Uno Harva painotti työssään uskontotieteen tieteellisen tutkimuksen luonnetta ja työskenteli lujasti osoittaakseen perustamansa tutkimusalan kriittisen näkökulman, joka oli suomalaisittain jokseenkin uusi tapa suhtautua uskontoihin. Hän suhtautui uskontoihin etupäässä perinnetutkimuksen kannalta ja oli erityisen kiinnostunut myyttien näkyvyydestä yhteisön käytännön elämässä kuten laissa, tapakulttuurissa ja seremonioissa.Harva keräsi elämänsä aikana paljon aineistoa erityisesti suomensukuisten kansojen tavoista ja uskomusperinteestä, mutta ei kehittänyt aineistonsa pohjalta mitään tiettyä teoriaa. Tutkimustyössään hän keskittyi myytin merkityksen ja funktion tutkimiseen. Hän tutki erityisesti uskonnon syntyä ja alkuperää, myytin vaikutusta käytännön elämään, suomensukuisten kansojen maailmanselitysmalleja ja šamanismia.Harvalla on laaja merkitys suomalaisen ja suomensukuisten kansojen kulttuurin perinteen dokumentoijana. Hänen työnsä kattaa laajan maantieteellisen alueen ja sisältää tietoa muun muassa haltiauskosta, Sammosta, perhetavoista, ajanlaskusta ja shamanismista.Eräs Harvan tunnetuimpia yksittäisiä teorioita on E. N. Setälän kanssa kehitetty teoria Sammosta maailmanpylväänä tai maailmanpuuna. Harva julkaisi aiheesta useita artikkeleita ja kaksi teosta.Uno Harvan tutkimustyön mielenkiinto kohdistui aiemmista tutkijoista (Heikki Paasonen, K. F. Karjalainen, Kai Donner, M. A. Castren) poiketen yksinomaan tapakulttuurin ja uskomusjärjestelmien tutkimiseen. Aiemmat tutkijat olivat olleet kielitieteellisesti painottuneita. Harvan tutkimusmatkat kohdistuivat enimmäkseen suomensukuisten kansojen asuma-alueille Siperiaan ja Etelä-Venäjälle.
ESITTELYKansainvälisesti arvostettu uskontotieteilijä Uno Harva (1882-1949) julkaisi teoksensa Lappalaisten uskonto Suomen suvun uskonnot -sarjassa vuonna 1915. Kirja perustuu hänen vuonna 1910 hyväksyttyyn pro gradu-tutkielmaansa Lapin uskonnonhistoria, jonka hän täydensi, laajensi ja muokkasi uudeksi kirjaksi.Lappalaisten uskonto oli pitkään ainoa suomenkielinen teos saamelaisten esikristillisestä uskonnosta sekä maailmankuvasta. Harvan kirjan merkityksestä lappologialle kertoo se, että kirjasta tehtiin vielä vuonna 1987 Uppsalassa ruotsinkielinen laitos.Lappalaisten uskonto käsittelee moni-ilmeisesti saamelaisten uskonnollista elämää. Kirja johdattaa lukijansa vainajien ja seitojen palvontaan, saivohenkiin, karhunpalvontaan, luonnonjumaliin, synnytyksenjumalattariin sekä kodin-, metsän- ja vedenhaltioihin. Loppuluku keskittyy noitien merkitykseen saamelaisten uskonnollisessa elämässä.KirjoittajastaUno Nils Oskar Harva (vuoteen 1927 Holmberg, 1882-1949 Turku) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen uskontotieteilijä. Uno Harva painotti työssään uskontotieteen tieteellisen tutkimuksen luonnetta ja työskenteli lujasti osoittaakseen perustamansa tutkimusalan kriittisen näkökulman, joka oli suomalaisittain jokseenkin uusi tapa suhtautua uskontoihin. Hän suhtautui uskontoihin etupäässä perinnetutkimuksen kannalta ja oli erityisen kiinnostunut myyttien näkyvyydestä yhteisön käytännön elämässä kuten laissa, tapakulttuurissa ja seremonioissa.Harva keräsi elämänsä aikana paljon aineistoa erityisesti suomensukuisten kansojen tavoista ja uskomusperinteestä, mutta ei kehittänyt aineistonsa pohjalta mitään tiettyä teoriaa. Tutkimustyössään hän keskittyi myytin merkityksen ja funktion tutkimiseen. Hän tutki erityisesti uskonnon syntyä ja alkuperää, myytin vaikutusta käytännön elämään, suomensukuisten kansojen maailmanselitysmalleja ja šamanismia.Harvalla on laaja merkitys suomalaisen ja suomensukuisten kansojen kulttuurin perinteen dokumentoijana. Hänen työnsä kattaa laajan maantieteellisen alueen ja sisältää tietoa muun muassa haltiauskosta, Sammosta, perhetavoista, ajanlaskusta ja shamanismista.Eräs Harvan tunnetuimpia yksittäisiä teorioita on E. N. Setälän kanssa kehitetty teoria Sammosta maailmanpylväänä tai maailmanpuuna. Harva julkaisi aiheesta useita artikkeleita ja kaksi teosta.Uno Harvan tutkimustyön mielenkiinto kohdistui aiemmista tutkijoista (Heikki Paasonen, K. F. Karjalainen, Kai Donner, M. A. Castren) poiketen yksinomaan tapakulttuurin ja uskomusjärjestelmien tutkimiseen. Aiemmat tutkijat olivat olleet kielitieteellisesti painottuneita. Harvan tutkimusmatkat kohdistuivat enimmäkseen suomensukuisten kansojen asuma-alueille Siperiaan ja Etelä-Venäjälle.