Kristina Ahmas

Pohjanmaan porvariverkostoja 1700-1800-luvulla tarkastelevan kirjasarjan viides osa, joka samalla toimii sarjan päätösosana, tarkastelee porvariston elämän juhlahetkiä ja työpaineistavapaata ajanviettoa.Säädynmukaisuus määritti keskeisesti ylemmän porvarisluokan kulttuuria ja elintapoja ja se välittyi myös vapaa-ajaksi koettuihin hetkiin. Silloin aikaa vietettiin rannalla veden äärellä kalastaen, veneillen tai luonnossa pyörä- ja eväsretkillä tai puistojen promenadilla. Myös kulttuurin harrastaminen oli soveliasta ja suosittua ja niitä tapahtumia sekä yhteisiä juhlahetkiä varten tarvittiin tiloja. Tässä palvelivat raatihuoneet ja seurahuoneet, toisinaan kuitenkin myös yksityisistä kodeista tuli näihin tarpeisiin tilannekohtaisesti puolijulkisia tiloja. Nautinnot olivat keskiössä ja tavoiteltuja; elämässä piti olla kohokohtia, sitä la dolce vitaa. Lopuksi tämän porvariston varakkuuden mukanaan tuoman ihan elämän viimeinen näytön paikka olivat hautajaiset omintakeisine tapoineen ja runsaine tarjoiluineen.Kirjasarja Pohjanmaan porvariston vuosisadoista (osat I-V, julk. 2013-2023) on rakentanut erinomaisen tutkimuksellisen yhteistyön Pohjanmaan rannikkokaupunkien museoiden keskuuteen.Yhteinen hanke on rikastuttanut niin tekijöitä ja museoita kuin toivon mukaan myös lukevaa yleisöä.Antologiasarjan artikkeleissa on eri tavoin nostettu esiin aikakauden keskeisiä käsitteitä sekä kaupunkien yhteistyöverkostoja historiallisena ilmiönä ja analyyttisena työkaluna, joka auttaa meitä paremmin ymmärtämään myös nykyisyyttä.I den femte och samtidigt sista boken om Borgarlivet i Österbotten under 1700-1800-talet, behandlas borgerskapets fritidsrelaterade verksamhet, där trycket från vardagens huvudsysslor avtog åtminstone tillfälligt, bland annat till förmån för allehanda festliga evenemang.Det ståndsenliga levernet präglade det högre borgerskapets kultur, seder och bruk, vilket också avspeglade sig på tillfällen som upplevdes tillhöra den lediga tiden, fritiden. Det kunde handla om att tillbringa tid på stranden, vid vattnet, kanske göra en fisketur med båten, eller välja cykeln som transportmedel till ett gemytligt picknickmål, eller att helt enkelt promenera ute i parken eller den vilda naturen. För den kulturella verksamheten, som också den var populär och ansågs proper behövde man ändamålsenliga samlings- och festlokaler.Societetshusen och rådhusen svarade mot detta behov, trots att även privata hem tillfälligt och situationsanpassat också användes som halvoffentliga samlingsplatser. Njutningarna var attraktiva och intog en central roll; livet skulle bjuda på sina höjdpunkter, sitt la dolce vita. Slutligen innebar begravningarna så att säga det ljuva livets sista uppvisning, då det välbärgade borgerskapet förmådde bjuda till ett evenemang kännetecknat av säregna seder och rikliga serveringar.Bokserien om Borgarlivet i Österbotten (delarna I-V, publ. 2013-2023) har bidragit till ett gott forskningsmässigt samarbete mellan museerna inom det historiska landskapets kustliga områden. Det gemensamma projektet har berikat såväl dess medverkare, museerna som förhoppningsvis också en läsande allmänhet. Antologiseriens artiklar belyser på olika sätt tidsperiodens centrala begrepp samt samarbetsnätverken som ett historiskt fenomen och tillika också ett analytiskt verktyg som hjälper oss att bättre förstå vår samtid.

Taiteen marginaalisuuntauksiin pureutuva runsaasti kuvitettu julkaisu koostuu marginaalitaidetta taidehistorian, taloustieteen ja luovuuden kautta käsittelevistä artikkeleista, ja on suunnattu laajalle lukijakunnalle.Kirja jakaantuu neljään teemaan, jota kutakin avaa asiantuntija-artikkeli. Kaikki lähtee luovuudesta -teeman alla kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski pureutuu luovuuden käsitteeseen. Koski avaa lukijalle luovuuden muodostumisen rakennetta ja sen analysoinnin problematiikkaa. Marginaalien laaja maailma -osiossa museotoimenjohtaja emerita Kristina Ahmas ja taideamanuenssi Katriina Meller paneutuvat marginaalitaiteen käsitteistöön ja luovat yleiskatsauksen alalla vallitseviin suuntauksiin, sekä esittelevät marginaalitaidetta K.H.Renlundin museon kokoelmista. Ulkopuolisten vallankumous -luvussa outsider-taiteen asiantuntija, Hunan Normal Universityn professori Colin Rhodes vertailee marginaalitaidetta nykytaiteen instituutioihin. Kirjan päättää Uutta luovat rajanylittäjät -osio, jossa innovaation, designin ja johtamisen professorina Syddansk Universitetissa toimiva Alf Rehn osoittaa taiteessa ja taloustieteessä esiintyvän samankaltaista rajankäyntiä."Marginaalista lähtee..." on eri tieteenaloja ja näkökulmia yhteen kokoava teos, joka tuo laajan yleisön saataville lisätietoa Suomessa vähän huomiota saaneesta taiteen osa-alueesta. Taiteen sisäpiirin ja ulkopuolisiksi määriteltävien tekijöiden välinen rajankäynti ja sen ympärille rakentuva diskurssi nousevat oleellisiksi. Julkaisun yhtenä tavoitteena onkin avata ovea taiteen valtavirran ulkopuolelta nousevan potentiaalin tunnistamiselle ja tunnustamiselle.Runsaasti kuvitetun kirjan teoskuvat esittelevät pääosin Elke ja Werner Zimmerin lahjoituskokoelmaa. Kuvatoimituksesta vastannut Liisa Heikkilä-Palo on kulttuurituottajana ja kuraattorina tunnetuksi tullut taidekustannusalan ammattilainen, joka omaa pitkän historian ITE-taiteen parissa. Kirja antaa lukijansa nähtäville laajan kattauksen naiivin ja outsider-taiteen helmiä. Värikylläisissä kuvissa voi tutustua muun muassa Franjo Klopotanin, Minna Ennulatin, Josef Wittlichin ja Silvino Hector da Rosa Pratasin teoksiin.

Pohjanmaan porvariston vuosisadat 1700-1800 -kirjasarjan neljäs osa paneutuu Pohjanmaan kaupunkiporvariston esineelliseen kulttuuriperintöön. Kansainvälisten vaikutteiden ja esinekulttuurin osalta Pohjanmaan rannikkokaupungit ovat vuosisatojen ajan toimineet sisääntuloportteina. Niiden kautta maahan virtasi sekä aineettomia vaikutteita että erityisesti elämisen tapoja monipuolistaneita esineitä ja materiaaleja, joilla oli vaikutuksensa muun muassa sosiaaliseen elämään. Esinekulttuuri nähdään peilaavan perheiden ja sukujen arvoihin nojautuvaa elämäntapaa, jonka perusteella hankintoja on aikanaan tehty. Tarkoituksenmukaisuuden ohella muun muassa näyttämisen ja koreilun halu ovat ohjanneet valintoja, mutta mahdollisesti myös niin yksilölliset kuin muodin ja sosiaalisen paineen odotukset unohtamatta poliittisia kannanottoja. Esineellinen perintö voi rikastuttaa elämää, sillä esineisiin sitoutuu kohtaloita, tarinoita ja tapahtumia sekä aikaa, joiden kautta esineet latautuvat täyteen tunteita ja syvämerkityksiä. Toisin sanoen esinekulttuurista tulee sosiaalinen ilmiö, vuorovaikutuksen väline sekä historia- ja muistikulttuurin keskeinen elementti. I den fjärde delen av bokserien Borgarliv i Österbotten 1700-1800 behandlas det österbottniska stadsborgarlivet utgående från temat materiellt kulturarv. De österbottniska kuststäderna har under flera århundraden fungerat som inkörsportar för internationellt inflytande, inte minst med avseende på den materiella kulturen. Städerna blev knutpunkter där såväl immateriella intryck som på ett särskilt sätt också föremål och olika fysiska material berikade landets leverne, med avtryck bland annat i det sociala livet. Den materiella kulturen avspeglar livsföringen som hade sin värdegrund rotad i familjen och släkten, vilket bildade underlaget för de materiella anskaffningsprinciperna. Till faktorerna som påverkade dylika beslut hörde förutom ändamålsenlighet också viljan att visa upp sig, pryda sig, eller göra ett politiskt förankankrat ställningstagande, ibland också färgat av upplevelser kring både enskilda och sociala förväntningar, i kombination med ett tryck från modeinriktningarna. Det materiella arvet berikar livet, i det att föremålen används för att synliggöra livsöden, berättelser och händelser samt en tidsrymd genom vilken föremålen laddas med känslor och kärnbetydelser. Med andra ord blir den materiella kulturen ett socialt fenomen, ett medel för interaktion och ett grundläggande element i historie- och minneskulturen.